Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Epämiellyttävä totuus joukkoliikenteestä – tämä selittää, miksi parkkipaikkoihin kajoaminen nostattaa aina metakan

Tampereen kaupungin aikeet vähentää Tammelantorin ohitse kulkevalta Pinninkadulta 50 pysäköintipaikkaa tuottivat arvottomien somekohujen lisäksi kaupungille runsaasti palautetta ja 8 muistutusta. Tämän vuoksi Pinninkatua aiotaan aluksi remontoida vain Itsenäisyydenkadulta torin kulmaan Ilmarinkadulle eikä parkkiruutuja katoa niin paljoa. Tulevasta ratikasta on asiallista päästä kunnon puistokatua rakkaalle torille. Se muutos vie tilaa parkkipaikoilta. Samaan aikaan torin ympäristöstä eivät tyhjät neliömetrit lopu, mutta niiden käyttöön saaminen voi olla vaikeaa, ja pysäköinti herättää tunteita. Tuskin voisi olla arkipäiväisempää politiikan asetelmaa: muutamia erilaisia tarpeita ja mielipiteitä, jotka pitää sovitella yhteiseksi ratkaisuksi. Tilanne on helposta päästä, ei mikään elämän ja kuoleman valinta huonojen vaihtoehtojen väliltä. Miksi siis politiikka kerta toisensa jälkeen ajaa kiville paikallisesti pinninkatujen remontoidessaan tai kansallisesti autoilua ja joukkoliikennettä säännellessään? Vihje: syy ei ole yksityisautoilijoissa tai perussuomalaisten kannattajissa, jotka ovat väärässä. Syynä on yksi tuhoisa väärä oletus: että julkinen liikenne olisi kaikille mukavampaa kuin yksityisautoilu. Näin ei ole, vaan julkinen liikenne on merkittävästi epämukavampaa ja kankeampaa. Joka muuta antaa ymmärtää, saa puusilmän leiman. Väitteen murskaamiseen riittää yksi mielikuva: kolme painavaa ostoskassia. Henkilöautojen hiilidioksidipäästöt taas ovat ohimenevä ongelma ja itse ajavat, lähes päästöttömät autot tulossa. Tietenkään mikään ei poista sitä, että liikkumisen kokonaisuus on eri asia kuin matkustajan kokemus yhdessä hetkessä. Joukkoliikennettä on kehitettävä ja lisättävä. Monissa tilanteissa ratikka tai bussi on nopeudessaan ja huolettomuudessaan vertaansa vailla, auton pito taas liian kallista ja tuottaa oman huolensa. Kaikkea tilaa ei voi käyttää autoiluun, kun kaupunkitila muuttaa muutenkin voimakkaasti muotoaan. Kyse on silti monelle muutoksesta, jossa mukava vaihtuu epämukavaan tai jopa mahdollinen mahdottomaan. Kadunvarren paikkojen karsinta kirpaisee siitäkin syystä, että peräkkäin pysäköiminen on ainoa stressitön tapa. Kaupungin pysäköintikentät ja hallit eivät muutamia poikkeuksia kuten Hämppiä ja Ratinaa lukuun ottamatta täysin sovi nykyiselle autokannalle vaan ovat niin kapearuutuisia, että kyljet ovat aina vaarassa. Jokainen pomo tietää, että voimakas puuttuminen tai epämiellyttävästä päätöksestä kertominen ovat aivan erityinen johtamisen alueensa, jolle voi astua vain tarkasti harkiten ja suunnitellusti. Alaisen on saatava kuva, että päätöksen ikävät seuraukset ovat pomon tiedossa. Parkkipaikkojen poistajat ja autoilun kallistuttajat viestivät usein niin kuin mitään ongelmaa ei olisi ja kohut olisivat turhia. He ohittavat monen yksilön kannalta erittäin epämiellyttävät seuraukset. Niin ei voi tehdä, vaikka kokonaisharkinta olisikin oikeutettu, sillä seurauksena on mykkää raivoa ja luottamuksen katoaminen. Yhtä fiksua olisi yt-neuvotteluissa irtisanoa työntekijä saatesanoin: ”Tämä on sinun parhaakseksi.” Epämukavakin vaihtokauppa on mahdollista hyväksyä, jos samaan aikaan voi vakuuttua, että se todella on vaihtokauppa eli siitä seuraa kokonaisuutena ja ajan oloon myös hyvää. Tästä politiikassa on kyse. Pinninkadun jalkakäytävästä on tulossa kolme neljä metriä leveä. Neljättä kuukautta jatkuvan marraskuun aikana kaupunkilaiset ovat voineet jo valmistuneella Hämeenkadulla muodostella kuvaa uudenlaisesta tamperelaisesta jalkakäytävästä: se on huomattavan leveä, kova, kivinen, märkä, kylmä – ja hämmästyttävän usein tyhjä. Kun Pinninkatua aletaan uudistaa, ihmisen kokoista mittakaavaa on syytä huolellisesti tavoitella ja varmistaa, että kulkijat löytävät kotoisia reittejä eivätkä neuvostoliittolaisia pommikoneen kiitoratoja. Ei liene edullista, että parkkipaikoista suuttuneet mutta muutokseen sopeutuneet ihmiset remontin valmistuttua joutuvat katselemaan autioita ja märkiä kiviväyliä. Kalevassa puolestaan tuoreen Sammonkadun alapäässä on huomattavan vähän pysäköintipaikkoja, mutta ei siellä sen sijaankaan juuri mitään ole, paitsi tyhjää. Jos vaihtokauppa näyttää yhtä heikolta, voi olla varma, että seuraava pinninkatu törmää vielä suurempaan vastustukseen. Kirjoittaja on Aamulehden vastaava päätoimittaja.