Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Mansen pelinjohtaja karaistui huipputasolle pikkukunnassa – "En tiedä, oliko se intohimoa vai typeryyttä"

Vasta 27-vuotias pelinjohtaja Markus Wirzenius odottaa tyynesti tamperelaisen pesäpallokauden suurinta ottelua. Wirzeniuksen ohjaama Manse PP pääsee metsästämään naisten Superpesiksen finaalipaikkaa lauantaina kotiyleisön edessä. Monena vuonna sulanut Pesäkarhut on pakkovoiton edessä keskiviikon tapaan. Silloin porilaiset tarttuivat viimeiseen oljenkorteensa. – Minulla on aikamoiset lehmän hermot. Pää on kestänyt hyvin myös psyykkaamisen, Wirzenius heittää. Henkinen sodankäynti alkoi toden teolla toisen välierän jälkeen, kun Pesäkarhujen pelinjohtaja Sami Österlund kutsui Wirzeniusta viuhkatelineeksi. – Ihan odotettua, että tällaiseen törmää pudotuspeleissä. On ollut selvää jo kesästä lähtien, että kovaa joukkuetta johtava debytantti on helppo kohde. Kokeneempi kaarti on halunnut ottaa mittaa ison pestin saaneesta tulokkaasta. – Kyllä sen on aistinut, että he haluavat pitää keltanokan kurissa. Altavastaajana on mukava iskeä. Neljä tuntia ajoaikaa Wirzenius hyppäsi näköalapaikalle Pöytyän kautta. Hän ohjasi kaksi kesää sikäläisen Ykköspesis-joukkueen Urheilijoiden peliä ja todisti samalla omistautumisensa lajille. Tampereella asunut pelinjohtaja kävi kaksi kesää reilun 8 000 asukkaan pikkukunnassa ja uhrasi jokaiseen harjoituskertaan neljä tuntia ajoaikaa. – En tiedä, oliko se intohimoa vai typeryyttä. Onneksi tyttöystävä ymmärtää tätä hulluutta. Hänellä ei ole aina helppoa, kun miehellä on tämmöinen päähänpinttymä. Olen vielä itselleni aika armoton – enkä mene eteenpäin helpoimman kautta, Wirzenius virnuilee. Niinpä hän valitsi mieluummin Pöytyän kuin apupojan roolin pääsarjassa. – Kolme tai neljä Superin seuraa kysyi minua kakkospelinjohtajaksi, mutta en lähtenyt sivustaseuraajaksi. Halusin kasvaa johtajana. Uusi haaste Tämä vuosi toi taas uuden haasteen, kun Wirzenius siirtyi ensimmäisen kerran naisten puolelle. – Ihmisjohtamisessa on omat eronsa, mutta maalaisjärjellä pärjää hyvin. Pääsee pitkälle, kun kohtelee kaikkia niin kuin haluaa kohdeltavan itseänsä. Pesäkarhujen ainoa mestaruus on vuodelta 2002. Sen jälkeen porilaisten kultajahti on päättynyt kerta toisensa jälkeen katkeriin kyyneliin. Kuusi hopeaa ja kahdeksan pronssia todistavat kovan suoritustason, mutta himmeä mitalisuora on herättänyt myös kysymyksiä henkisen kantin pettämisestä. – Pesäkarhuilla on ollut pitkään sama runko. Niinpä jonkinlainen muistijälki on varmasti olemassa. Se tuo suorittamiseen kovan näyttämisen halun ja samalla myös paineen. – Menneet ovat kuitenkin menneitä – niiden perään ei kannata katsella. Joka vuosi on oma projektinsa ja oma tarinansa, Wirzenius painottaa Naisten Superpesiksen kolmas välierä Manse PP-Pesäkarhut Kaupissa lauantaina 12.9. klo 16.