Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Ajanviete Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Viruksen vitsaus voitetaan yhdessä, kirjoittaa Tampereen piispa Matti Repo kolumnissaan

Kriisiaikoja varten on viranomaisille ja julkisille toimijoille laadittu valmiussuunnitelmia. Sellaiset saatiin nopeasti käyttöön. Se osoittaa, että suomalainen yhteiskunta toimii. Yksityiskohdissa tulee aina säätämistä, mutta kaikki kysymykset ratkeavat jollain tavoin kokonaisuuden valossa. Edellytyksenä on, että kukin tunnistaa vastuunsa. Yhteiskunta koostuu monesta toimijasta. Pahempiakin aikoja on ollut, vaikka juuri valmiuslakia ei Suomessa ole aiemmin käytetty. Vanhat sukupolvet muistavat sota-ajan poikkeusolot ja säännöstelyt. Marketin tyhjä vessapaperihylly on hyvinvointipaniikin koominen symboli. Vaikeuksia poikkeusolot kuitenkin tuottavat, ja joustavuutta vaaditaan. Talouselämä joutuu myllerryksiin ja edessä lienee konkursseja sekä työttömyyttä. Koronavirus on näyttänyt suorastaan raamatulliselta vitsaukselta. Sellaisia ei nykypäivän turvallisissa Pohjoismaissa ole aikapäiviin nähty. Heinäsirkat ja helle eivät ole meitä tuhoon asti vaivanneet, vaikka ilmastonmuutos rakeita ja tulvia lupaakin. Viruksesta selvitään, kun ihminen käyttää hänelle Luojan uskomaa vastuutaan. Myös kirkolla on paikkansa yhteiskunnassa. Kirkon tehtävä on rukoilla. Jumalanpalvelukset jatkuvat, vaikka niihin valitettavasti ei voi ottaa seurakuntalaisia. He pääsevät osallisiksi radion, television ja internetin välityksellä. Minäkin olen aloittanut lyhyiden iltarukousten striimaamisen Piispantalon kappelista. Vaikkei edes pääsisi linjoille, on tärkeä tietää, että jossain rukoillaan. Englantilainen uskontososiologi Grace Davie on luonut käsitteen ”sijaisuskonnollisuus” kuvaamaan monien eurooppalaisten kirkollisuutta. Ihmiset eivät käy jumalanpalveluksissa, mutta he ovat tyytyväisiä siihen, että joku ”hoitaa homman”. Joku uskoo ja rukoilee heidänkin puolestaan. Sitten yllättävä kriisi pulpauttaa heissä asuvan uskon pintaan, ja he tulvivat kirkkoon etsimään rauhaa ja henkistä turvallisuutta. Suomessakin kuulee ihmisten kiittelevän, jos pappilassa tai kirkossa palaa valo. Ihan siltä varalta. Pelle Miljoona taisi olla oikeassa laulaessaan, että ”pelko pitää papit kirkoissa rukoilemassa”. Kyllä papin pitää kirkossa rukoilla, sillä se on hänen tehtävänsä, vaikka ovesta ei kansaa tulisi. Pelle näki 40 vuotta sitten vain ”pelkoa ja vihaa kaupungin kaduilla, ihmisten sydämissä”, mutta uskon voimanlähteenä on tänne asti ollut pikemminkin luottamus kuin ahdistus. Pappia pitävät kirkossa toivo ja tulevaisuus. Ne saavat hänet rukoilemaan. Pelko lamauttaa, tuottaa vihaa ja saa etsimään syyllisiä. Toivon rukoukset kääntävät katsetta ylöspäin. Niihin voi nyt yhtyä virtuaalisesti. Kirjoittaja on Tampereen piispa.