Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Hartaasti odotettu Christopher Nolanin Tenet on komeasti jytisevään toimintaan ja koomisuutta hipoviin aikakiemuroihin kätketty perusagenttijännäri

Christopher Nolan tunnetaan näyttävistä ja mutkikasjuonisista genrespektaakkeleistaan. Ohjaaja-käsikirjoittaja tykkää härnätä katsojaa, leikkiä tarinan muodolla ja venyttää Hollywood-elokuvan lajityyppejä omiin eeppisen outoihin sfääreihinsä. Sotaelokuva Dunkirk (2017) oli monitasoinen ja mittakaavaltaan massiivinen, mutta muuten varsin karu tosipohjainen draama – ja sellaisena poikkeus huimista ajatusleikeistään tunnetun britin tuotannossa. Tenet merkitsee paluuta tutumman Nolanin pariin. Miehen lempiteema, ajan problematiikka, toimii dynamona hullutukselle, joka tarjotaan tarinallisena palindromina. Juttu rullaa vuoroin sekä eteen- että taaksepäin eikä päätöskohtaus lopulta päätä mitään, vaan lähinnä vain avaa portit nettikansan kiivaille spekulaatioille. Henkinen lähisukulainen on kymmenvuotisjuhliaan teattereissa viettävä Inception . Scifitrillerin uniensisäiset unet myötäilivät klassista puhallusleffaa, Tenetissa vuorostaan oman villin tieteiskuorrutteensa saa vakoojajännärin lajityyppi. Juonen ja henkilögallerian mallin antavat ohjaajan rakastamat James Bond -elokuvat. Maailmaa kiertävän "scifi-Bondin" virkaa toimittaa 007:n ja yksinäisen ratsastajan mysteerinen sankarisynteesi, erikoisosaston mies vailla menneisyyttä ja nimeä. Hänet tiputetaan katsojan seurassa keskelle toimintaa. Jytinää riittää Pramea oopperailta Ukrainassa muuttuu asemiesten rynnäkössä lyijynkatkuiseksi kaaokseksi. Luodit ujeltavat, kommandomiehet tanssivat käsirysyistä ripaskaa ja isoa Hollywood-jytinää kaivanneen silmänurkka kostuu, kun seremoniamestari Nolan ottaa elokuvateknisestä osaamisestaan kaiken irti. Arvonsa alun kiirastulessa osoittaneesta tehopakkauksesta leivotaan sittemmin ihmiskunnan kohtalonsoturi. Tunnussanalla "Tenet" aukeaa ovi huimaan maailmanlopun teknologiaan, jolla on mahdollista manipuloida ajan kulkua. "Se ei ole aikamatkustusta, vaan jotain enemmän." "Älä yritä ymmärtää – tunne se." Näin elokuva opastaa sankaria – ja samalla katsojaansa. Ohjenuoraa tarvitaan, kun kummat ilmestykset alkavat tulvia kiihtyvänä virtana kankaalle. Takaa-ajoissa autot etenevät peruutusvaihteella ja taistelukoreografioissa vihulaiset käyvät kimppuun takaperin kiemurrellen. "Aikapihtihyökkäysten" ja takaperoiskielellä uhkauksiaan latelevien konnien kohdalla alkaa jo olla pokassa pitelemistä. Roolit pinnallisia Fysiikan lakeja uhmaavat kohtaukset ovat kiistatta komeita. Tylsää ei ole, vaan kaksi ja puolituntinen kuluu toimintavyöryssä kuin siivillä. Harmi vain, että aikojen sodassa aikaa ei jää henkilöhahmojen syventämiseen. Rooleista kapein on Elizabeth Debickin neito hädässä, mutta kovin niukasti täytettä Nolanilla on tarjota myös maailmanlopun taistossa vastakkain asettuville miehilleen. John David Washington jää pääosassa tyhjäksi tauluksi, jonka puolesta on vaikea jännittää. Vierellä Robert Pattinsonin päätyö on avata katsojalle käänteistekniikan villiä mekaniikkaa. Kenneth Branaghin esittämälle oligarkkikonnalle taas on kirjoitettu niin kahjon bondmaiset maailmantuhoaikeet, että brittikonkari päättää ymmärrettävästi näytellä osansa iloisesti yli.