Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Taloyhtiöiden remontteja turvotetaan turhaan – rahoitusongelmat voivat olla hyväksi, kirjoittaa lukija

Tieto taloyhtiöiden lainansaannin vaikeutumisesta ei tullut yllätyksenä (HS 23.2). Putkiremontit ovat valtakunnallisestikin ajatellen miljardibisnes. Pelureina ja asianosaisina ovat asunnon omistajat, sijoittajat, asunto-osakeyhtiöiden hallitus, isännöitsijät, suunnittelijat, urakoitsijat ja pankit. Sitten ovat viranomaiset, rakennusvalvonta ja Tukes. Kaikilla näillä on vaikutuksensa putkiremontin hintaan. Rakenteellinen ongelma on, että ensimmäisessä vaiheessa, jolloin määritellään hankkeen laajuus, suunnittelija esiintyy konsulttina. Tällöin taloyhtiön etu ja suunnittelija/konsultin edut eivät ole yhtenevät. Konsultin/suunnittelijan etu on maksimoida omat tulot eli saada mahdollisimman laaja toimeksianto. Tämä taas ei ole taloyhtiön etu. Taloyhtiön etu on suunnitelma, jonka perusteella saneerataan korjausta vaativat järjestelmät. Taloyhtiön hallituksella ei yleensä ole kykyä ja mahdollisuutta arvioida, minkä laajuinen saneeraus tulisi tehdä. Hallitus luottaa konsulttiin ja siihen, että konsultti toimii taloyhtiön parhaaksi. Todellisuudessa tavoitteena on maksimoida oma voitto. Konsultti käyttää kaikki keinot, että saadaan mahdollisimman laaja (kallis) toimeksianto. Ensimmäinen perustelu on, että kun saneeraus tehdään, on parasta tehdä kaikki yhtä aikaa, vaikka todellista tarvetta tähän ei ole. Kun viemäri- ja vesijohtoverkoston saneerauksesta on sovittu, seuraava vaihe on esittää perustelut sähköverkon uusimiseksi. Viimeisin konsultin perustelu on, että sähkötöiden osuus on vain 300 euroa/neliö. Arviossa ei ole huomioitu välttämättömiä rakennustöitä. Kun linjasaneeraussuunnitelma on hyväksytty yhtiökokouksessa, kustannusarvioksi on ilmoitettu runsas 600 euroa/neliö. Ei kuitenkaan kerrota, että luku ei ole euroa/osake, joka on paljon suurempi. Lopullinen hinta urakan tarpeettomien laajennusten jälkeen on yleensä 1000 euron molemmin puolin per osake. Kun hallitus saa kokoukselta luvan edetä hankesuunnittelun tekemiseen, konsultti on vaihtanut takkia ja ilmaantuu hankesuunnittelun tekijäksi. Tämän jälkeen alkaa jälleen hankkeen turvottaminen. Hallituksen jäsenet ovat joko laiskoja tai ymmärtämättömiä vaatiakseen suunnittelijalta selvitystä, mitä viranomaiset korjaus- ja kunnostusrakentamisessa vaativat. Näin suunnittelija saa vapaasti turvottaa urakkaa, ja osakkaat maksavat. Yhtiökokoukselle tuodaan esitys tyyppiä ota tai jätä. Mikä on sitten urakoitsijan rooli saneerauksessa. Periaatteessa urakoitsija tekee sen, minkä suunnittelija on piirtänyt. Nyt kuitenkin alkaa näkyä tervehtymisen merkkejä. Pankit eivät anna lainaa, vaan arvioivat riskit. Turvotettuihin remontteihin ei saadakaan rahaa. Ruuhka-alueiden ulkopuolella oleviin taloihin ei saada lainkaan rahoitusta. Rahoitus varmasti löytyy, jos saneeraukset suunnitellaan järkevästi ja toimivia järjestelmiä ei uusita, vaan huolletaan asianmukaisesti.