Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Katariina Yrjönkosken urapolku: Sairaanhoitaja opetteli ohjelmoimaan – koodarista kasvoi johtamisen ja jatkuvan oppimisen asiantuntija

Kun Katariina Yrjönkoski lähti ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen opiskelemaan sairaanhoitajaksi, hän ei pohtinut elämää paljon pidemmälle. Tuskin hän olisi ajatellut päätyvänsä hyvinvointiyrityksen toimitusjohtajaksi tai kuvitellut väittelevänsä tohtoriksi tietojohtamisen alalta. – Silloin vaan mentiin jonnekin, eikä haahuiltu välivuotta, Yrjönkoski muistelee. Yrjönkoski opiskeli itsensä sairaanhoitajaksi, mutta ei tehnyt alan töitä pitkään. – Se näytti silloin pätkätöiden luvatulta maailmalta. Ehkä sitä oli sen verran kirkasotsainen, että uskalsi mennä kiinnostavien asioiden perässä. Yrjönkoskea kiinnosti ohjelmointi. Sairaanhoitajan tutkinto ei ehtinyt vanheta vuottakaan, kun Yrjönkoski aloitti ohjelmistotekniikan insinöörin opinnot. Yrjönkoski opiskeli koodariksi aikana ennen kuin ohjelmoinnista alettiin puhua lähestulkoon kansalaistaitona. – Joo, opin ohjelmoimaan. Se olikin hassua, kun sinne mennessä osasin hädin tuskin laittaa tietokoneesta virrat päälle. Yrjönkoski innostui uudesta taidostaan ja meni opintojen jälkeen Empowerille ohjelmoimaan energianhallintaan liittyviä sovelluksia. – Se oli tosi kivaa, ihanan konkreettista ongelmanratkaisutyötä. Myöhemmin Tuukka Nieminen pyysi Yrjönkoskea mukaan työhyvinvointipalveluja tuottavaan Motivire-yritykseen auttamaan teknologian ja verkkopalvelun kehittämisessä. Silloin Yrjönkosken urapolku alkoi jo näyttää loogiselta jälkiviisauden suomalla tarkkanäköisyydellä: hyvinvointiyrityksessä ei ollut lainkaan haitaksi, että tunsi koodin lisäksi ihmisen fysiologiaa. Lisäksi hän oli ehtinyt kokemaan sairaanhoitajana useammankin työyhteisön ja erilaisia tekemisen kulttuureja opiskeluaikanaan ja sen jälkeen. Siitäkin oli hyötyä. – En näe sitä ihan pienenä asiana. Se on sitä elämänkoulua. Peruslaiska saa paljon aikaan Työ ja perhe-elämä ovat pitäneet Yrjönkosken elämän ohjelmoituna viime vuodet, mutta jossain vaiheessa häntä alkoivat kiinnostaa myös jatko-opinnot. Yliopistokeskus tarjosi tähän oivan mahdollisuuden lähellä. – Jos täällä ei olisi ollut tällaista mahdollisuutta, niin en olisi varmaan enää peruslaiskana lähtenyt opiskelemaan, Yrjönkoski sanoo. Mitä siitäkin pitäisi ajatella, että ilmeisen aikaansaava ihminen kutsuu itseään laiskaksi? Yrjönkoski sanoo, että ehkä hän oppinut keinot luovia. – Roisisti luin itsekseni kaiken mahdollisen lintsaten, hän sanoo jatko-opinnoistaan. Väitöskirjan tekoon hän eteni ”perse edellä puuhun”. Yrjönkoski pelmahti yliopistokeskukseen ilmoittaen, että haluaisi tehdä väikkärin. Yleensä akateemisilla on tuossa vaiheessa jo pohjalla tutkimusta, mistä edetä väitöskirjaan. Kun vastavuoroisesti tiedusteltiin, että mistäköhän aiheesta, nainen alkoi yskiä. – Toki minulla oli se ajatus, että verkostoitumisen ja kumppanuuksien problematiikka kiinnostaisi. Yrjönkoski oli edennyt töissään yhä enemmän projektiveto- ja tiimiesimiestehtäviin eli johtamiseen liittyvään työhön. Motivirella mukana olon loppuvaiheessa hän oli vuoden verran toimitusjohtajana. Etenkin muutama vuosi sitten Yrjönkoskesta tuntui, että yritysten välisistä kumppanuuksista puhuttiin jatkuvasti, mutta käytännössä kaunis idea jäi usein hyödyntämättä. – Yritysrajat ovat jostain syystä paksut. Yrjönkosken väitöskirja on suomeksi nimeltään ”Effektuaatio kumppanuuksien muodostamisen viitekehyksenä”. Effektuaatiota on vaikea kääntää suomeksi, mutta sen vastakohta on kausaatio, joka voidaan selittää tarkan ennakkosuunnitelman tekemisenä ja seuraamisena. Maali päätetään ennalta ja sitten siihen pyritään selkeää polkua pitkin. Effektuaatio on tunnustelevampi, kokeilevampi tapa edetä. Saattaa olla, että tavoitekin muuttuu matkan varrella. Se kuulostaa ehdottomasti enemmän Yrjönkosken tavalta edetä. Yliopistojen pitää palvella digitaalisesti Viime keväänä alkoi näyttää, että väitöskirja valmistuu. Samaan aikaan aukesi mahdollisuus siirtyä Tampereen yliopistoon jatkuvan oppimisen asiantuntijaksi. Se kuulosti Yrjönkoskesta hänen jutultaan. Yrjönkoski asuu Porissa, mutta viettää nykyisessä työssään 2–3 päivää viikossa Tampereella. Jos eivät yritysrajat ole enää niin paksut kuin ennen, niin eivät ole korkeakoulurajatkaan. Yrjönkoski palvelee yhtä lailla Tampereen ammattikorkeakoulua kuin yliopistoa, koska ne ovat osa samaa korkeakoulukonsernia nykyään. Porin yliopistokeskus on puolestaan yksi Tampereen yliopiston ja kahden muun yliopiston toimipiste ja yhteisö. Mitä jatkuvan oppimisen asiantuntija sitten tekee? Yrjönkoski sanoo työskentelevänsä hankkeessa, jossa mietitään, miten jatkuvan oppimisen edellytyksiä pystytään parantamaan oppilaitoksissa. – Pitää olla digitaalista tarjontaa. Pitää olla mahdollisuus opiskella ajasta ja paikasta riippumatta. Pitää olla mahdollisuus hankkia juuri se osaaminen, minkä ihminen henkilökohtaisesti tarvitsee. Yrjönkoski kertoo esimerkin: Hänen kollegansa mietti, että häntä kiinnostaisi ottaa haltuun tekoälyn perusteet. Jos hänellä on ensi kuussa pari kevyemmin ohjelmoitua viikkoa, hän voisi ottaa sinne sopivan opintokokonaisuuden aiheesta. Jos siis sellainen vain on tarjolla – eikä sillä ole väliä missä se on tarjolla, jos se on mahdollisuus suorittaa etänä. Opiskelija on asiakas Käytännössä Yrjönkosken työ on paljon palveluiden ja asiakasrajapinnan kehitystyötä. Asiakas on tässä tapauksessa opiskelija. Yliopisto on palveluntarjoaja. Viimeistään tässä vaiheessa voi aistia, kuinka yliopistoja sivistyksen valonkantajina vaalivien konservatiivien karvat nousevat pystyyn. Kuuleeko Yrjönkoski paljon soraääniä? – Asiakaslähtöisyys saattaa kuulostaa kaupalliselta, mutta se ei sulje pois korkeakoulun perinteisiä sivistysarvoja. Yrjönkoski näkee asian niin, että perinteisen yliopiston rinnalle ollaan lisäämässä myös uudenlaisia ulottuvuuksia. Asiaan liittyy paljon keskustelua, mikä on tietysti hyvä asia. – Kyllähän tähän vähintäänkin debattia liittyy, koska olemme murroksessa, ja siirtymävaihe herättää aina vähintäänkin epävarmuutta. Paljon keskustellaan siitä, onko tutkinto enää merkityksellinen asia. – Suuri osa tämän päivän yrityksistä rekrytoi sillä tavalla, että haetaan tiettyjä osaamisia. Jos teknologia-alalla hallitsee yrityksen tarvitsemat ydinteknologiat, on aika samantekevää, löytyykö tutkintoa. Toisaalta valtio rahoittaa nimenomaan tutkintoja. – Ikäluokkien pieneneminen ennustaa, että korkeakoulujen toiminta ei voi jatkua samanlaisena. Ovatko markkinat jossain muualla? On pakko tehdä itse disruptio, Yrjönkoski sanoo. Suomeksi sanottuna on pakko uudistua, jotta pysytään mukana maailman muutoksessa. Elinkeinoelämässä disruptio tarkoittaa uudenlaista tuotetta, joka mullistaa markkinat. – Itse edustan ehkä vähän rohkeampaa siipeä tässä, Yrjönkoski sanoo.