Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Oppimiserojen kaventaminen voi olla harhaa – rajana on itse kunkin edellytykset oppia

Sanna Marinin hallitus on laajentamassa oppivelvollisuutta 18-vuoden ikään saakka. Uudistus astuu voimaan 2021 ikäluokittain. Lausunnot lakiesityksestä on pyydetty 15.6.2020 mennessä. Tavoitteena on kaventaa oppimiseroja ja parantaa koulutuksellista tasa-arvoa ja että jokainen suorittaisi toisen asteen tutkinnon. Oppimiserojen kaventaminen on pulmallista – ehkä jopa harhaa. Rehellisempää olisi tukea jokaisen maksimikehitystä. Opetus voi olla erilaista erilaisille oppilaille. Rajana on itse kunkin edellytykset oppia. Kaikkien oppimisen tasoa tulisi parantaa. Tasa-arvo on mahdollisuuksien tasa-arvoa. Se ei tarkoita kaikille samanlaista opetusta. Kyse tässäkin on edellytysten mukaisen opin saamisesta. Se on yksilöiden ja yhteiskunnan etu. Uudistuksella halutaan vähentää nuorten syrjäytymistä ja lisätä työelämäkelpoisuutta. Ilman toisen asteen tutkintoa töitä ei juuri löydy. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle elämänsä aikana noin 1,2 miljoonaa euroa. Kun vuonna 2019 työstä ja koulutuksesta syrjäytyneitä 15–29-vuotiaita oli noin 60 000, hintalappu on huikea. Syrjäytyminen voi alkaa jo varhain. Jos opiskelu on pakkopullaa, koulu muuttuu säilytyspaikaksi. Jos kodin asenteet koulua kohtaan ovat kielteisiä, ne usein periytyvät. Pakko ei ylläpidä sisäistä motivaatiota, jota kalvaa myös jatkuva suoritusten mittaaminen ja vertaileminen sekä kannustuksen puute. Vuosittaiset lisäkustannukset oppivelvollisuuden laajennuksesta ovat valtiolle noin 130-150 miljoonaa. Se ei voi olla syy kaataa uudistusta. Hankalin ongelma on pedagoginen. Toisen asteen alussa kaikilla ei ole edes tyydyttävää luku- ja kirjoitustaitoa. Viidenneksellä nuoria osaaminen on vaatimatonta – osalla heistä liki heikkoa. Suurin osa heistä on poikia. Syrjäytymisen riski on esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevilla, oppimisvaikeuksista kärsivillä ja kouluun kyllääntyneillä. Osalla on rikkinäinen kotitausta. Se työmaa odottaa toisen asteen opettajia! Pedagogiikkaa ei koeta ykkösasiaksi enää toisella asteella - ei opettajien koulutuksessakaan – ei liioin erityispedagogiikka. Lisävastuu omasta oppimisesta sopisi menestyjille - ei motivoitumattomille. Karsiva opintie on luonnonlaki koulutuksessa - menestys avaa ja sulkee ovia. Mitä tulisi siis tehdä? Oppivelvollisuuden uudistusta tulisi tukea esi- ja perusopetuksen laatua kehittämällä ja mittavalla toisen asteen opetushenkilöstön täydennyskoulutuksella.