Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kuulalupaus Eero Aholalle ei riitä edes kymmenen Suomen mestaruutta ja 240 kiloa penkistä: ”Tiedän, että minulla potentiaalia on työntää järkyttävän pitkälle”

Kolmen SM-kullan kautta voisi kai kutsua melkoiseksi nappionnistumiseksi, mutta Eero Aholalle se ei riitä. Kauden tulokset joka tapauksessa osoittavat, että miesten kuulantyönnön valtikka on siirtynyt Suomessa Kankaanpäästä Poriin. Arttu Kankaan taakseen tulosliuskoilla jättänyt Ahola vakuuttaa, että muutos on pysyvä. – Tänä vuonna oli hyvä ottaa valtikka kotimaassa, kun Kalevan kisat olivat kauden pääkisa. Seuraavina kesinä taistelu SM-kullasta ei tule enää olemaan kauden pääkisa. En usko, että minua pystytään haastamaan lähivuosina Suomessa, Ahola sanoo itsevarmasti. Isokokoinen kuulamies on antanut puheilleen katetta. Tulokset paranevat vuosi vuodelta niin punttisalilla kuin kuularingissäkin. Ahola nosti kaksi vuotta sitten penkistä 202,5 kiloa, viime vuonna 220 kiloa ja tänä vuonna jo peräti 240 kiloa – vasta 21-vuotiaana. – Minulla on vahva ja helposti kehittyvä yläkroppa, mutta vähän heikot jalat. Vuoteen 2024 mennessä haluan nostaa penkistä 260–270 kiloa ja saada lisää voimaa jalkoihin. Minun ei tarvitse kuluttaa valtavasti energiaa sen eteen, että saan parannettua penkkitulosta viidellä kilolla, Ahola kertoo. – Tykkään treenaamisesta tosi paljon. Jopa enemmän kuin kilpailemisesta. Hyvä treenijakso buustaa yhtä paljon kuin menestys kisoissa. Oikea päätös oikeaan aikaan Porin Yleisurheilua edustavan urheilijan mukaan penkkiennätys voisi olla jo nyt kovempi, ellei hän olisi isänsä Jarkon kanssa tehnyt neljä vuotta sitten päätöstä rauhoittaa tahtia. – Jo 17-vuotiaana nostin penkistä 185 kiloa. Sen jälkeen tein puolitoista vuotta vain rauhallista sotilaspenkkiä, kun ymmärsimme isäni kanssa, että pelkän penkin jumputtaminen voi aiheuttaa pidemmän päälle vammoja. Uskon, että se ratkaisu on iso syy siihen, miksei minulla ole ollut olkapään seudulla minkäänlaisia vammoja. Sittemmin Ahola on muuttanut Jyväskylään ja löytänyt isänsä rinnalle valmennukseen Juuso Sillanpään . Hän tuli aluksi mukaan fysioterapeuttina, mutta toimenkuva on laajentunut kokonaisvaltaiseen valmennukseen. – On hyvä saada muitakin näkökulmia harjoitteluun, ettemme junttaa isäni kanssa aina vaan samaa rataa sokeasti. Juuso on tuonut uusia juttuja muun muassa lämmittelyyn, liikkuvuuteen ja tekniikkaan, Ahola kertoo. Porilaisuus ei lähde miehestä Opiskelut veivät Aholan Jyväskylään marraskuussa 2018. Historiaa Jyväskylän yliopistossa opiskelevasta nuoresta miehestä tulee filosofian maisteri, mutta mikään kiire 21-vuotiaalla ei ole kandin papereiden kanssa. – Tavoite on olla täysipäiväinen urheilija, joka opiskelee siinä sivussa, sanoo mies, joka vakuuttaa, ettei porilaisuus ole lähtenyt muuton mukana miehestä mihinkään. Niin, niistä kuluvan kauden mestaruuksista. Ahola voitti SM-kultaa keväällä hallissa ennätyksellään 18,68, Kalevan kisoissa ulkoratojen SM-kultaa tuloksella 18,30 ja Kemissä alle 22-vuotiaiden SM-kultaa tuloksella 17,50. Kuulan taso on terävimmän kärjen takana Suomessa tällä hetkellä niin heikko, että Ahola tarkastelee mieluummin senttejä kuin mitalien värejä. – Hallissa tein tuloksellisesti nappisuorituksen, mutta Kalevan kisojen 18,30 on kaukana siitä, mitä pystyn työntämään. Tulokseni on tällä hetkellä paljon heikompi, mitä se voisi olla. Iso syy siihen on kuukauden tauko, jonka Ahola joutui pitämään kesäkuussa. Lähentäjävamma pakotti miehen huilaamaan ja työntäminen oli kuntoutuksessa viimeinen asia, mitä pystyi tekemään. – Todennäköisesti en ehdi enää saada ykkösvaihdetta päälle tällä kaudella, mutta 18,80–19,20 väliin minulla on mahdollisuus vielä työntää syksyn kisoissa, Ahola laskee. Niitä kisoja ja mahdollisuuksia on jäljellä enää kaksi. Tulevan viikonlopun Ruotsi-maaottelu ja kauden päättävät Kyröskosken kisat 14. syyskuuta. Ensi vuonna 20 metrin kerhoon Ensi vuosi on iso, sillä Ahola haluaa työntää heti talvella halli-SM-kisoissa 20 metrin rajan rikki päästäkseen tavoittelemaan Tokion olympiapaikkaa. Menestysmahdollisuuksia on myös alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa Norjan Bergenissä. Euroopasta löytyy toistaiseksi vain yksi vuonna 1999 syntynyt kuulantyöntäjä, joka on yltänyt 20 metrin kerhoon miesten kuulalla. – Norjassa minun pitää olla mitaleilla. Se vaatii isoa harppausta, mutta niin olen ajatellut, että siellä minun pitää menestyä. – Voimatasoni ovat valmiina tykittämään yli 20 metrin kaaria. Tekniikka pitää saada tuottamaan tehoa vielä nykyistä helpommalla. Sen eteen Ahola on tehnyt töitä hieman aiemmista vuosista poikkeavalla kaavalla. Enää hän ei tykitä täysillä harjoituksesta toiseen, vaan hakee enemmänkin oikeaa rytmiä ja jättää työnnöissä viimeiset kymmenen prosenttia kilpailusuoritukseen. Parhaat vuodet edessä Kuulantyöntäjälle optimaalinen ikä on 24–28 vuotta. Ahola haluaa olla uransa kovimmassa iskussa kesällä 2024 Pariisin olympialaisten aikaan. Porilainen laskee, että silloin hänellä on mahdollisuuksia työntää olympialaisten kuulafinaalissa ja olla siellä jopa viiden parhaan joukossa, mikäli kaikki etenee siihen saakka suunnitelmien mukaan. – Voimaa tarvitaan edelleen järkyttävästi, mutta vuonna 2024 minun pitäisi olla mahdollisimman valmis paketti urheilijana. Edessä on neljän vuoden projekti. Tokion olympialaisten tulosraja 21,10 on käytännössä mahdottomuus Aholalle, mutta mikäli hän yltää tavoitteeseensa ja täräyttää 20 metriä talvella hallissa, niin kaikki on mahdollista. Arviolta puolet Tokion olympialaisiin pääsevistä kuulantyöntäjistä nimittäin valitaan ranking-pisteillä korkean tulosrajan takia. Nykyisen arvion mukaan olympiarajaan voi yltää korkeintaan 14 työntäjää. Kenttälajeihin otetaan mukaan 32 urheilijaa. – En löisi Tokion ovea itseltäni vielä kokonaan kiinni. Aikamoisen harppauksen saan toki tehdä, Ahola pohtii. Yhdysvalloissa yli 21 metrin työntäjiä on kuusi tai seitsemän, mutta heistä vain neljä voi valita olympiakisoihin. Maakiintiö on kolme, jonka lisäksi USA saa yhden ylimääräisen paikan hallitsevan olympiavoittajan Ryan Crouserin löytyessä joukkueesta. – Minulle ei riitä se, että olen lajin valtias Suomessa. Minun pitää ehdottomasti päästä urheilemaan ja menestymään kansainvälisellä tasolla. Palo siihen on erittäin kova. Mikään kymmenen Kalevan kisan kultaa ei minulle riitä, Ahola paaluttaa. Kova luotto tekemiseen Edes pari huonoa kautta eivät ole lannistaneet nuorta kuulamörssäriä. Ne eivät ole tuoneet motivaatio-ongelmia eivätkä ole saaneet Aholaa kyseenalaistamaan omia tavoitteitaan. Esimerkiksi vuosi 2017 meni pilalle, kun mies ei saanut kropastaan mitään irti. Syyt jäivät hämäriksi, mutta ajatus pysyi kirkkaana. Viime vuonna puolestaan väärin ajoitettu kuntohuippu pilasi kauden. Parhaat tulokset tulivat keväällä ja paras veto oli pois kesän kisoissa. – Tiedän, että minulla potentiaalia on työntää järkyttävän pitkälle. Se ajaa läpi huonostakin kesästä. Luotto omaan tekemiseen on todella kova. Suomi–Ruotsi-maaottelut yleisurheillaan Tampereella viikonloppuna. Miesten kuula on ohjelmassa sunnuntaina kello 13.15. Yle Areena ja TV2 näyttävät kisatapahtumia läpi viikonlopun.