Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Sanna Marinin ehdotus on epärealistinen ja vahingollinen – Työtä pitää tehdä enemmän, ei vähemmän

Neljän päivän työviikko ja kuuden tunnin työpäivä nousivat jälleen keskustelun aiheeksi, kun liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin (sd.) esitti ajatuksen sunnuntaina sdp:n 120-vuotisjuhlan paneelikeskustelussa . Ajatus ei ole uusi , vaan lyhennetty työviikko ja -päivä pulpahtaa esiin aina tasaisin välein, viimeksi syksyn vaalikeskusteluissa ja sitä ennen vuonna 2017 toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n julkaistua aiheesta pamfletin. Ajatus työajan lyhentämisestä epäilemättä houkuttelee. Moni laittaisi mieluummin pillit pussiin jo kuuden kuin kahdeksan tunnin jälkeen ja pitäisi lisäksi viikolla kolmannen vapaapäivän. Marinilta voisi kysyä: Miksi ei saman tien kolmen päivän työviikko? Valitettavasti ajatus on kaikessa kauneudessaan vain haavekuva. Tosiasiassa työntekijöiden pitäisi tehdä kuudessa tunnissa ja neljässä päivässä sama työmäärä kuin aiemmin. Toinen vaihtoehto olisi, että palkka laskisi neljänneksen. Kumpikaan ei ole realismia. Jos palkka ei laskisi, työantajan maksamat kustannukset työtuntia kohden nousisivat niin paljon, että työn teettäminen kävisi mahdottomaksi. Työntekijän noin 20-25 prosentin palkanalennus ajaisi puolestaan monet ihmiset taloudellisiin vaikeuksiin. Palkkojen laajamittainen pienentäminen leikkaisi kulutusta ja verotuloja sekä ajaisi kansantalouden ahdinkoon. Oleellisinta työaikayhtälössä ovat työvoiman yksikkökustannukset ja työn tuottavuus. Tuoreen Etlan tutkimuksen mukaan kilpailukykysopimukseen sisältyneen 24 tunnin työajan pidennyksen vaikutus työpaikkojen lisääntymiseen on ollut noin 40 prosenttia. Työaikaa pitäisi ennemminkin lisätä kuin vähentää. Kuuden tunnin työpäivistä on tehty vuosien mittaan monia kokeiluja, ja joissakin tuloksena on ollut tuottavuuden kasvua. Tämä ei tarkoita, että sama malli toimisi aina kaikkialla ja kaikissa työtehtävissä. Työnteon vähentämisen haikailun sijaan tärkeää on, että työnantajat ja työntekijät voivat yhdessä sopia paikallisesti työehdoista ja niihin tehtävistä muutoksista. Lisäksi tulee huomata, että palkkatyön ja yrittäjyyden väliin on syntymässä alustatalouden vaikutuksesta kokonaan uusia työn tekemisen malleja. Koko työmarkkina muuttuu lujaa vauhtia, ja sen muutoksen perässä eivät työmarkkinamekanismit pysy. Joka tapauksessa on selvää, että työtunteja tulee lisätä eikä vähentää.