Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Reissuvihkot ja käsin kirjoitetut lukujärjestykset palasivat ja kuulumiset vaihdetaan ovella – mihin Wilmaa enää tarvitaan?

Lapsi tulee kotiin tulostetun lukujärjestyksen kanssa. Jääkaapin ovessa lukujärjestys näyttää kyllä kivalta. Se tuo mieleen omat kouluajat. AI, UE, KS. Kunnes. Maanantain uskonto vaihtuukin perjantaille. Perjantain englanti vaihtuukin tiistaille. Tiistain ympäristöoppi siirtyykin perjantaille, jonne tuleekin sitä sitten kaksi tuntia. Ja ohje: ”voitte merkitä muutokset lukujärjestykseen käsin”. Lukujärjestys on pian täynnä nuolia yli keskiviikon, tiistaista torstaille, perjantaista maanantaille ja iltapäiviin nousee epävarmuus: niin mitäs tunteja sinulla huomenna onkaan? Lapseni koulussa, kuten monen suomalaislapsen koulussa on käytössä Wilma-tietojärjestelmä, jonka kautta hoituvat kodin ja koulun kuulumisten vaihdot, tiedottaminen ja ilmeisesti moni muukin asia, joista en vielä edes kaikkea tiedä. Käyttämistä on opeteltava. Kun lapsi sairastuu, en heti tavoita opettajaa Wilman kautta. En löydä sieltä opettajan puhelinnumeroa. Soitan kaupungin neuvontaan. Se ei ole vielä auki. Selaan Googlea, löydän nimen ja numeron, kokeilen. Tavoitan opettajan ja jatkossa päädyn hoitamaan lähes kaikkea viestintää (kyllä - väärin, virhe) tekstiviestein tai soittamalla. Saksassa asuva tuttava ei kuuntele Wilma-tuskaa vaan tarttuu sen ominaisuuksiin ihastellen: ”Meillä kuulumiset vaihdetaan luokan ovella lähinnä huutoäänestystaktiikalla, siinä saa olla onnekas, jos oman lapsensa tilanteen saa käsiteltyä.” Tuttava Helsingistä kertoo, että lapsen koulussa on viestintätekniikassa palattu 1990-luvulle. Käytössä ovat reissuvihkot. Muistan omani vielä hyvin. Tehdyistä läksyistä sinne sai opettajan terveiset ja Ressu-leiman. Tuntui henkilökohtaiselta. Eräs toinen vanhempi avaa keskutelun Facebookissa: ”Niin, piti lapsen päästä neljännelle luokalle, ennen kuin löysin Wilmasta Tuntimerkinnät-välileh den”. ”Tiesittekö, että sieltä saa myös hälyt päälle joka kerta, kun lapsesi on tehnyt jotain hyvää tai pahaa.” ”Toisen luokan lopussa sain ekan viestin Wilmasta sähköpostiin. Olin, että mikäs ihme se tämä on.” Sähköinen tiedonvaihto säästää aikaa, ääntä ja paperia ja on yhteisissä asioissa varsin mainio. Mutta pitkin päivää kilisevät viestit, viestinnällinen vaikeus löytää tietoa ja tunteita nostattavat viestit ”toistuvista vessakäynneistä kesken tunnin” korventavat ymmärrettävästi. Pari vuotta sitten eräs nuori oppilas laittoi liikkeelle adressin Wilman käytön lopettamiseksi. Nimiä ei kertynyt riittävästi. Kerro kokemuksia – miten teillä Wilma tai koulun ja kodin keskinäinen tiedonvaihto toimivat?