Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tampere lukeutuu Suomen eniten metsää omistavien kuntien joukkoon eikä ole yhdentekevää, miten metsiä hoidetaan

Pirkanmaalla on metsää kaikkiaan 964 000 hehtaaria, josta puuntuotantoon soveltuvaa on lähes 895 000 hehtaaria. Useat Pirkanmaan kaupungit omistavat metsää. Tampereen kaupunki omistaa talous- sekä ulkoilu- ja retkeilymetsät mukaan lukien 7 500 hehtaaria metsää. Kaupunki lukeutuu Suomen eniten metsää omistavien kuntien joukkoon. Talousmetsienkään osalta kyseessä ei ole vähäpätöinen omaisuuserä. Onkin tärkeää, että omaisuuserää hoidetaan hyvin ja käytetään kestävästi. Tampereen kaupungin metsien hoitoon laaditaan parhaillaan vuoteen 2030 ulottuvia periaatteita. Ympäristöjärjestöt ovat lähestyneet kuntia kertoakseen, miten metsiä tulisi hoitaa. Keskustelu ja tieto metsänhoidon mahdollisuuksista on toivottavaa. Tiedon tulisi perustua pitkäaikaiseen tutkimukseen, ja käytännön kokemuksetkin ovat tarpeen. Keskustelussa väitetään usein, että jatkuva kasvatus on parempi kuin tasaikäinen eli avohakkuisiin ja metsänviljelyyn perustuva metsänkasvatus − niin talouden, ilmaston kuin monimuotoisuuden näkökulmasta. Tutkimus ei kuitenkaan anna näihin teemoihin mustavalkoisia vastauksia. Ilmaston osalta väitteelle löytyy tutkimuspohjaa tietyn tyyppisillä turvemailla. Kivennäismailla, joita on valtaosa Suomen metsistä, tasaikäinen metsätalous tuottaa useimmiten enemmän ilmastohyötyä, koska puusto kasvaa nopeammin. Suomessa on harjoitettu pitkäjänteistä metsänjalostusta jo 1940-luvulta lähtien. Tavoitteena on ollut niin kasvun kuin puun laadun parantaminen. Pääpuulajiemme osalta kasvun lisäys on ollut merkittävä. Jalostuksen hyödyt saadaan kuitenkin käytäntöön vain metsänviljelyn kautta. Jatkuvassa kasvatuksessa hyöty jää saamatta, kun puusto uudistuu luontaisesti. Metsälajien uhanalaisuuden tärkein syy on vanhojen metsien ja lahopuun vähäinen määrä – ei yksittäinen metsänkasvatustapa. Eri lajit hyötyvät eri-ikäisistä ja eri tavoin käsitellyistä metsistä. Hakkuutavasta riippumatta monimuotoisuudelle oleellista on se, että käsitellylle alalle jätetään säästöpuita ja lahopuuta. Onnistuessaan jatkuva kasvatus voi tietyillä kasvupaikoilla olla taloudellinen ratkaisu, mutta käytännön kokemuksia pitkän aikavälin vaikutuksista tai taloudellisesta kannattavuudesta ei juurikaan ole. Tähän saakka tutkimuksissa on käytetty pääosin malleihin perustuvaa simulaatioita. Malli on aina yksinkertaistus. Siksi jatkuvasta kasvatuksesta tarvitaan pitkäaikaista tutkimusta metsässä. Metsänkasvatustapoja ei ole syytä asettaa vastakkain. Tapion metsänhoidon suositukset tunnistavat metsien käsittelyyn kymmeniä eri vaihtoehtoja. Kasvatustavan valinnan lähtökohta tulisi tutkimustiedon lisäksi olla maanomistajan tavoitteet sekä kohdekohtainen tarkastelu. Esimerkiksi kasvupaikka ja olemassa oleva puusto vaikuttavat siihen, miten metsää on järkevää ilmaston, talouden tai luonnon monimuotoisuuden kannalta hoitaa. Yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua ei siis metsien hoitoon löydy.