Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Tarhapäivä jatkaa Yösyötöstä tutun yksinhuoltajaisän tarinaa edeltäjäänsä tummasävyisemmällä elokuvalla

Eve Hietamiehen romaaniin pohjannut Yösyöttö kuvasi pari vuotta takaperin Petteri Summasen tulkitseman toimittaja Antti Pasasen univelkaisia vauva-arjen haasteita. Vaimo oli päättänyt synnytyssairaalan ovella yllättäen ottaa hatkat ja jättää tuoreen isän kantamaan yksin huolta vastasyntyneestä pojastaan. Yleisömenestykseksi osoittautunut komedia saa jatkoa Hietamiehen tekstiin niin ikään pohjautuvasta Tarhapäivästä . Pääosien mainio näyttelijäjoukko jatkaa rooleissaan ja täydentyy kahdella hurmaavalla lapsitalentilla. Ohjaaja vaihtuu Marja Pyyköstä Tiina Lymiin . Elokuva jatkaa yksinhuoltajan tarinaa viitisen vuotta myöhemmin, ja tuo isän koomisen haastavaan arkeen mukaan aiempaa tummempia sävyjä. Pasasen paniikki Antin sydänystävä Enni ( Marja Salo ) päätyy dramaattisesti pitkäksi aikaa sivuun tarhaikäisen tyttärensä Tertun ( Ellen Herler ) elämästä, ja sukulaisten maantieteellisten esteiden vuoksi Pasaset saavat yllättäen tytöstä perheeseensä tilapäisjäsenen. Pasaselle pukkaa paniikkia. Saman ikäisen Paavo-pojan ( Olavi von Bagh ) kanssa päivittäisiin pikkuautoihin kompastumisiin, dinosaurusleikkeihin, pyllynpyyhkimisiin ja tarhakyydityksiin ehti muodostua jo oma tasaisen kiivasrytminen rutiininsa. Nyt Tertun tultua taloon Antin pitääkin aloittaa taas kaikki ikään kuin alusta. Jostain pitäisi kaivaa tytön päälle prinsessapaidat, osata laittaa hiukset letille, vaihtaa lapsekkaat iltasadut kypsempiin ja ylipäätään tajuta, että kuusivuotiaat tytöt ovat monessa asiassa saman ikäisiä poikia kehittyneempiä. Samalla epävarmuus tytön äidin kohtalosta painaa alas mieltä – etenkin, koska Antti ei ole rohjennut kertoa Ennille todellisista tunteistaan tätä kohtaan. Tasapainottomasta ex-vaimosta ( Ria Kataja ) ei ole hoitoavuksi. Uuden rakkaan löytäneellä isällä ( Juha Muje ) on omat häävalmistelukiireensä. Ystävät töistä ja naapurista tukevat minkä ehtivät ja kykenevät, mutta viime kädessä Antin on pärjättävä yksin. Olennaiset tunteet Yhdessä käsikirjoittajakumppaninsa Anna Viitalan kanssa Lymi on sovittanut Hietamiehen romaanin elokuvaksi, joka painottaa hupaisasti liukastelevan isärukkakomedian sijaan enemmän tarinan traagisia sävyjä sisältävää selviytymisdraamaa. Silmänurkat vettyvät, mutta eivät tee sitä niinkään tunnistettaville sukupuolieroille naureskelun, vaan arjen sankarin koomisen kohtuuttomiin mittoihin kasautuvan taakan tähden. Tragikomediassa sävyjen tasapainoa on haastavaa löytää, eikä Lymikään tässä täysin onnistu. Tarina käynnistyy verkkaisesti ja junnaa välillä liiaksi päähenkilön mielensisäisissä maisemissa. Paikoin myös tuntuu kuin tarinalla olisi kuomiensa alla eriparisukat. Yhdessä jalassa kulkee iloisen värinen ja toisessa tummempi eikä ohjaaja tahdo osaavan päättää, kummasta sävystä pitäisi enemmän. Toisaalta sellaistahan elämä on: tunnelmat vaihtuvat varoittamatta itkusta nauruun. Tasaisinta vanhemmalle on vain jatkuva huoli lapsen hyvinvoinnista ja tunne omien kykyjen riittämättömyydestä – ja juuri ne tunteet Lymi tavoittaa elokuvallaan hyvinkin koskettavalla tavalla.