Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Kulttuurikaupunki ei tarvitse ihmeitä, vaan yhteishenkeä

Kesä herättää Tampereen ympäristökuntineen henkiin. Tekemistä, näkemistä ja kokemista riittää. Hyvin toimeentuleville tapahtumia on tarjolla valittavaksi asti. Kyse on toki myös valinnoista. Vihkiytyneelle sata euroa Rammsteinin Ratinan-keikasta, lähes 70 euroa kansainvälisestä balettigaalasta, Suomi–Italia -jalkapallopelistä tai suositusta teatterimusikaalista ei välttämättä ole euroakaan liikaa. Sama summa voi olla kynnyskysymys silloin, kun samasta perheestä lähtijöitä olisi useita. Tampere tavoittelee EU:n kulttuuripääkaupungiksi vuodeksi 2026 vastassaan kaunista järviluontoa tarjoileva Savonlinna ja pohjoisen tuulia puhaltava Oulu. Vaikka monet eivät edes tiedä, mitä ovat tämän vuoden kulttuuripääkaupungit (Italian Matera ja Bulgarian Plovdiv), Euroopasta löytyy useita kaupunkeja, joille titteli on merkinnyt pysyvää parannusta kaupunkikuvaan, yritysten väliseen yhteistyöhön ja matkailulle. Titteliä kannattaa tavoitella, koska se on Euroopan unionin näkyvin kulttuurituen muoto. Yksi hakemuksen kysymyksistä on, millaisen henkisen perinnön titteli alueelle jättää. Käytännössä tämä edellyttää toimia kaikkien alueen asukkaiden hyväksi. Jo valmiiksi runsaasti korkealuokkaista kulttuuria, taidetta, teatteria ja urheilutapahtumia tarjoileva kaupunki voidaan katsoa kilpailussa jopa liian hyvinvoivaksi. Tämä voi koitua Tampereen kohtaloksi. Onneksi tärkeänä yhteistyökumppaninamme on Mänttä-Vilppula, jossa on omakohtaista tietoa siitä, miten rakennemuutoksesta kärsinyt kuihtuva teollisuuskaupunki voi saada uutta elinvoimaa ja työpaikkoja taiteen avulla. Tamperelaisten suurin ikäluokka on 24 vuotta. Joukossa on paljon sellaisia, joille 70 euroa mihin tahansa lippuun on liikaa. Ihan liikaa se on useimmiten myös eläkkeensaajille ja työttömille, joilla olisi sekä aikaa että kiinnostusta taiteen, kulttuurin ja urheilutapahtumien seuraamiseen. Kulttuurilla on ystäviä, se ei ole koskaan ollut ongelma. Ongelma on taistelu resursseista ja elintilasta. Jakolinja matalaan ja korkeaan, kaupalliseen ja marginaaliin on jo vuosikymmeniä sitten todettu hedelmättömäksi. Unohdetaan siis sellainen. Kulttuurikaupungissa täytyy olla tilaa monenlaiselle. Kulttuuriväkeä ei voi aina kiitellä yhteishengestään. Nyt Tampereen seudulla on viimeinen hetki osoittaa, että sellaista löytyy.