Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Akustinen piano lensi nurkkaan ja käteen tarttui sähkökitara – Kikka Laitinen oivalsi, että suomeksi voi tehdä yhteiskuntakriittistä musiikkia

Legendaarinen sanoittajanero Juice Leskinen vaikutti musiikintekijä Kikka Laitinen elämään jo, kun Kikka oli teini-ikäinen. Juice asui parisen vuotta opiskeluaikoinaan Kuljun Honkaniementiellä Kikka Laitisen lapsuudenkodin naapurissa. – Minun vinttihuoneeni ikkunasta näki, kun Juice poltti tupakkaa ja soitti kitaraa parvekkeella. Seurasin, kun hän musta pomppa päällään käveli ylämäkeen meidän talon ohi. Tämä oli ennen kuin Juice julkaisi levynsä Per Vers runoilija . Se levy teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Sanoituksia voikin tehdä niin, että ne ovat yhteiskuntakriittisiä. Ehkä se oli Juicen vaikutusta tai kenties elämä yleensä, mutta sitten Kikka Laitinen heitti klassisen pianon nurkkaan ja tarttui sähkökitaraan. – Se oli sellainen havahtuminen, että rocklyriikassa voi sanoa asioita suomeksi. Hän sai ensimmäisen kiinnityksen kosketinsoittajana rock-yhtyeeseen 17-vuotiaana. Lukion hän kävi Tampereen Norssissa. Tänään on 60-vuotissyntymäpäivä Kikalla on tänään torstaina 60-vuotissyntymäpäivä. Onneksi olkoon! Tämä haastattelu on tehty Zoom-videoyhteydellä. Koronan vuoksi meistä kumpikin on joutunut opettelemaan uusia taitoja tekniikan kanssa. Hyvin meni, vaikka pari kertaa pätki. Kikka Laitinen asuu nyt Lahdessa ja rajoittaa sosiaalisia kontakteja, koska hänen lääkärinsä on niin häntä neuvonut tekemään koronan vuoksi. Syntymäpäivähaastattelun hengessä ensimmäisen kysymykseni oli vanhojen kaivelu 1980-luvun tyttöbändien merkeissä. Oli kova juttu, kun Tampereen yo-talon lavalla soitti bändi, jossa oli naisia. Tämä menneisyyteen paluu heikensi Zoom-haastattelun ilmapiiriä hetkeksi, koska Kikka Laitinen haluaa puhua siitä, mitä on olla musiikin tekijä ja alan ammattilainen tässä ajassa juuri nyt. Kikka tekee omia kappaleita, säveltää ja sanoittaa itselleen että muille musiikin tekijöille. – En minä 1980-luvun tyttöbändejä häpeä, ja olen totta kai tänäkin päivänä vankkumaton tasa-arvon puolesta puhuja. On väärin, että nainen on rokkibändissä koriste ja rockmusiikissa kohde, eikä toimija. Kikka Laitinen oli perustajajäsen ja lauluntekijä suomalaisessa rockyhtyeessä Gasoline Girls And Petrol Boys. Se oli hyvin tunnettu aikanaan ja suosittu. – Roolit istuvat sitkeästi. Tasa-arvo on näköjään minun elämäni risti, josta saan jauhaa haastattelusta toiseen. Nainen voi yhtä hyvin kuin mies puhua yhteiskunnallisista asioita teksteissään ja naisia pitää tähän kannustaa. Musiikin tekijänaisista Kikka Laitinen arvostaa Toni Lähteenmäkeä (Ilona), Liisa Akimofia , Maarit Hurmerintaa ja Heinäsirkkaa . – Sitä täytyy pitää esillä, mikä on naisen paikka musiikissa. Häntä ei pidetä tekijänä, eikä ainakaan rahan saajana. – Manseen liittyen voisi vielä mainita Tampereen konservatorion ja yliopiston lisäksi Gasoline Girlsin treenikämpän Pispalassa, bassotaiteilija Juuso Nordlundin lämminhenkisen JJ Studion ja muun muassa Jani Viitasen ja Costello Hautamäen isännöimän studion Iidesrannassa, joissa kaikissa tuli vietettyä hauskaa, ikimuistoista aikaa – ja tehtyä ihan hillittömän hyvää ja verevää rock-musaa. Musiikkibisnes on raadollista Kikka Laitinen puhuu tiukkaa asiaa kriittisessä sävyssä radioiden soittolistoista. On turha kuvitella, että kuulisi vaikkapa Hectorin , Juicen tai Kikan itsensä yhteiskunnallista rocklyriikkaa. Pieniä suomalaisia itsenäisiä levy-yhtiöitä ei ole, joten on vaikeaa saada musiikkiaan julki ja ennen kaikkea saada siitä rahaa. Raha ja valta kulkevat musiikissakin samoissa käsissä. – Näin tässä on käynyt, että rock on laimentunut virsimäiseksi iskelmäksi. Jos otetaan kahtiajako taide vai viihde, niin minä luokittelen itseni taiteen puolelle. Viihde on mennyt liirum laarumiksi. En minä sitä kiellä, etteikö viihdettäkin tarvita. Sellaista musiikkia, jonka asenne on rock, on pelottavan vähän. Kikka Laitista vaivaa rahan ja vallan liitto muussakin kuin musiikkibisneksessä. Hän suosittelee asiasta kiinnostuneita lukemaan Naomi Kleiniä ja Noam Chomskyä . Hän itse lukee tiiviisti filosofista ja yhteiskunnallista kirjallisuutta. – Markkinoiden ajautuminen harvojen ylikansallisten käsiin on ajanut rockmusiikin kapeikkoon. Kansa ostaa yhtä ja samaa musiikkia, koska muuta heille ei tarjota. Kikka on ollut mukana musiikin tekijöiden edunvalvonnassa. Hän matkusti junalla Helsinkiin Tampereelta vuosikymmeniä näissä tehtävissä. – Vielä 1960- ja 1970-luvulla musiikissa oli arvoja. Juicen sanoituksia ihailen. Juicen rocklyriikka oli tanakkaa asiaa, mutta samalla keveää. Meitä yhdisti rakkaus kieleen, sillä me molemmat opiskelimme diplomikielenkääntäjiksi.