Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Olkaa hyvä ja lainatkaa vapaasti idea heijastinpuusta jokaiseen Tampereen kaupunginosaan – minäkin varastin oivalluksen muilta

Toimittajan töistä harvoin jää konkreettisesti näkyviä tuloksia. Siksi on mukavaa ripustaa lahjoitusheijastimia Laikunlavan naapuriin pieneen omenapuuhun. Heijastimet eivät siinä kauan vanhene, mikä on sekä iloa että riittämättömyyden tunteen aikaansaaja. Käyn täydentämässä toimituksen nimikkoheijastinpuuta ruokatunnilla silloin kun ehdin eli liian harvoin. Varastetut ideat usein lämmittävät parhaiten. Heijastinpuu oli keksitty jo vuosia sitten muilla paikkakunnilla, joten siitä se idea lähti. Tampereellakin on ollut pienimuotoisia heijastinpuita. Laikunlavan naapurin heijastinpuusta tuli isompi hanke kuin osasin ennakoida. Pelkistettynä toimintamalli on sellainen, että kaupunkilainen voi tuoda ylimääräiset heijastimensa ja tarvitsija ottaa. Näin on tehtykin. Menekki on kuitenkin sitä luokkaa, että ilman yritysten ja yhdistysten lahjoitusheijastimia puu olisi ihan aina tyhjä. Tiesittekö, että jalankulkuheijastin on suomalainen keksintö. Pertteliläinen maanviljelijä Arvi Lehti hankki 1950-luvun lopulla muovikoneen, joka sijoitettiin edesmenneen Pella-hevosen pilttuuseen. Koneella ryhdyttiin valmistamaan muun muassa heijastimia. Vuonna 1960 Toiminimi Talousmuovin toiminta oli laajentunut niin, että lehmätkin oli tilanpuutteessa myytävä. Klassisen lumikideheijastimen mallinsi tuotesuunnittelija Kalervo Suomela vuonna 1972. Patentti meni kuitenkin yrityksen omistajan, Arvin pojan, Taisto Lehden nimiin. Heijastin ei sitten auta, jos se ei ole käytössä. Tämä on ollut sen luontoinen epätalvi, että on ollut todella pimeää ja sitä riittää lauhan sään vuoksi edelleen, vaikka ollaan tammikuussa. Musta asvaltti, tihkusade, sumu ja mustat vaatteet ovat sellainen yhdistelmä, että heijastin todella olisi tarpeen myös kaupunkioloissa. Heijastinpuulla on aina kivaa käydä ripustamassa otettavaa, sillä usein ei ehdi edes ripustaa, vaan heijastin menee suoraan kassista tarvitsijalle. Saajat ovat kiitollisia ja saa kehuja hyvästä ideasta roppakaupalla. On ollut paljon hauskoja kohtaamisia. Iso kiitos kaikille heijastinten lahjoittajille ja iso kiitos kaikille apulaisille, jotka ovat heijastimia ripustaneet. Ilman teitä tämä homma ei olisi niin suurimuotoista kuin se nyt on. Kaikkein isoin kiitos kaupungille, jonka yhteistyö sujui hyvin ja nopeasti. Kun olin valinnut sopivan puun ja se oli yhdessä hyväksytty, kului vajaa viikko siihen, että kaupunki toimitti hienon kyltin, joka on heijastinpuun tunnistamisen kannalta olennainen asia. Minä olisin iloinen, jos ensi talvena jokaisessa Tampereen kaupunginosassa olisi oma heijastinpuu. Idean saa vapaasti lainata, niin minäkin tein. Kolumnin kirjoittaja on ideavaras ja Moron toimittaja.