Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Oriveteläinen ravustaja yritti 20 vuotta sitten muuttaa rapubisnestä, mutta lämmityslasku pilasi suunnitelmat – nyt hän pelkää rapuihmisten ikääntymistä ja kertoo mielipiteensä keittämisestä

Vesijärvi on tummavetinen, saaria täynnä oleva, noin 20 kilometriä pitkä järvi Oriveden ja Kangasalan alueella. Mikään rapuparatiisi se ei ole, sillä saaliit jäävät usein melko pieniksi. Rapujen vähäisyys johtuu järven pohjasta: Pohja on savinen, eikä järvessä ole tarpeeksi kovaa kivikkoa, johon rapu voisi hädän tullen piiloutua. Vesi on myös tummaa ja tummuus tarttuu rapuihin. Oriveteläisellä Ilkka Raukolalla on Vesijärvessä mertoja parisenkymmentä. Hän soutaa merrat läpi yleensä iltapäivisin. Hyvänä Vesijärven rapusaalista voi pitää, jos rapuja on merrassa keskimäärin yksi. Yleensä rapuja on kuitenkin hieman vähemmän. Rapuja houkutellaan syötillä pujahtamaan mertaan pienestä aukosta. Raukola käyttää syöttinä itse pyytämiään kaloja. Nyt merrassa on syöttinä särkeä. Reilun viikon verran käynnissä ollut ravustuskausi on ollut Pirkanmaalla kohtalainen. Saalismäärät vaihtelevat runsaasti järvien ja jopa saman järven alueiden välillä. Vesijärven rapusaalis on ollut tänä vuonna melko huono. On mahdollista, että järvessä asuva iso rapupopulaatio on parhaillaan vaihtamassa kuorta ja pysyy sen takia mertojen ulottumattomissa. Rapujen kasvatus jäi Raukola on touhunnut rapujen parissa pitkään, liki kaksikymmentä vuotta. Hän lähti mukaan alalle poikkeuksellisella tavalla: yrittämällä muuttaa rapubisnestä. Vanhaan sikalaan rakennetun altaan vesi lämmitettiin talvisin rapujen kasvatusta varten. Tavoitteena oli venyttää tuoreiden rapujen myyntikautta pitkälle talveen. Pian Raukola huomasi, että lämmitys tulee liian kalliiksi, eivätkä asiakkaat tahtoneet tilata rapuja perinteisen rapujuhlakauden ulkopuolella. Liiketoiminta haki muotoaan. Välillä oriveteläinen jälleenmyi mertoja ja veneitä ja haaveili täyspäiväisestä työstä rapujen parissa. Tällä hetkellä Raukola ravustaa pienimuotoisesti ja on töissä muualla. Näiden lisäksi hän pyörittää ravustajaverkostoa sumputtamalla rapuja. Käytännössä tämä tarkoittaa rapujen välivarastointia pyydystämisen jälkeen: Raukola ostaa rapuja muilta ravustajilta, varastoi äyriäiset kylmävesialtaaseen ja toimittaa ne siitä eteenpäin tukkureille ja muille tilauksen tehneille asiakkaille. Etenkin Etelä-Suomessa rapujen kysyntä ylittää tarjonnan tällä hetkellä. Jos tilaa rapujuhlan tarjoiltavia suoraan ravustajalta, tilaus kannattaa siis tehdä ajoissa. Raukola kertoo, että varsinkin isompien rapujen toimitusvarmuus on tällä hetkellä huono. Ravustajat vanhenevat Luonnonvarakeskus Luken tutkijan Esa Erkamon mukaan hyviä rapuvesiä Pirkanmaalla ovat muun muassa Kyrösjärvi, Längelmävesi, Mallas-Roinevesi ja osa Vanajavedestä. Rapuja on hyvin myös monissa paikoissa Näsijärvessä ja Pyhäjärvessä Luodon saaresta ylävirtaan. Pirkanmaalla ravustajat pyytävät lähes yksinomaan täplärapua. Melkein kaikki täpläravut kantavat rapuruttoa, joka on levitessään hävittänyt jokirapukantoja tehokkaasti. – Minun tiedossani ei ole enää sellaisia jokirapuvesiä, missä olisi mainittavampaa pyyntiä. Niistä ei haluta huudella, kun se tuo helposti salaravustusta ja rapuruttoa paikalle, Erkamo sanoo. Liiketaloudellisesti ajateltuna rapukausi on lyhyt ja kiihkeä. Loppukesä on rapujuhlien kulta-aikaa, sillä Raukola kertoo kysynnän hiljentyvät syyskuuhun mennessä. Pikkujoulut syrjäyttävät rapujuhlat. Kuten monilla muillakin luonnonvara-aloilla, myös ravustajien ammattikunta ikääntyy. Nuoria ei tahdo löytyä jatkamaan perinteistä elinkeinoa. Yllättävää on Raukolan havainto rapujen syöjistä: monet hänen asiakkaistaan ovat olleet kaksikymmentä vuotta samoja. Rapujen syönti ja rapujuhlien järjestäminen periytyvät. Pitäisikö elävältä keittäminen kieltää? Ravut on tapana valmistaa keittämällä ne elävältä. Kiehuvaan veteen pudotettu rapu menettää nopeasti tajuntansa ja muuttuu kirkkaan punaiseksi. Eläimen elävältä keittäminen herättää monissa ristiriitaisia tunteita. Helsingin eläinsuojeluyhdistys Hesy on ehdottanut, että ravut, hummerit ja muut kymmenjalkaiset äyriäiset tulisi tainnuttaa ennen keittämistä. Joissain maissa äyriäisten elävältä keittäminen onkin kielletty laissa. Tutkija Esa Erkamo ymmärtää huolen ravuista. Hän kuitenkin huomauttaa, että rapu on hyvin hankala tappaa muulla tavalla kuin keittämällä. – Kalaa voi kopauttaa päähän ja siltä menee taju saman tien. Ravulla on niin erilainen hermostorakenne, että se ei tainnu sillä tavalla. Ainoa vaihtoehtoinen tapa ravun tainnuttamiseen ja tappamiseen on Erkamon mukaan sähkötainnutuslaite. Laitteet maksavat kuitenkin tuhansia euroja, eli ne eivät soveltuisi kuluttajakäyttöön. Erkamo arvelee, että elävältä keittämisen kieltäminen vähentäisi merkittävästi rapujen pyyntiä ja kulutusta. Sillä taas on seurauksia ekosysteemille: täplärapu on luokiteltu koko EU:n alueella haitalliseksi vieraslajiksi. Täplärapua pitäisi Erkamon mukaan pyytää reippaasti, jotta niiden kannat pysyisivät terveinä, ja jotta liian suuri määrä rapuja ei aiheuttaisi enempää ongelmia vesistöissä. Suomessa eläinsuojelulaki kieltää tarpeettoman kärsimyksen aiheuttamisen eläimelle. Rapujen keitto-ohjeet tähtäävätkin kärsimyksen minimoimiseen. Rapuja pitäisi keittää riittävän suuressa kattilassa ja lisätä veteen yksitellen. Kun veden lämpötila laskee, pitää malttaa odottaa, että vesi kiehuu jälleen. Oikein keitettynä rapu kuolee nopeasti. Ravustaja Ilkka Raukola ei näe keittämisessä ongelmaa, sillä se on hänen mukaansa nopein ja inhimillisin tapa tappaa rapu. – Eläintä pitää kunnioittaa. Keittäminen ei ole ongelma, jos veden kiehumisesta pidetään huoli.