Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Jenni Jorun suuri päivä – ”On tämä ehdottomasti isoin ja paras asia mun kirjoittajan uralla”

Jenni Joru , 40, tietää miltä tuntuu, kun oma, rakas teksti ei tunnu kiinnostavan ketään muuta. – Suuri hiljaisuus voi viedä ihmisen aivan lämään. Etenkin, jos kirjoittaa omakohtaisista jutuista. Aika paljon on tullut itkettyä, kun kustantajalta ei ole tullut mitään palautetta, hän tunnustaa. Tänään lempääläläisellä on kuitenkin syytä suureen iloon: Jennin novelli Jokaisessa huoneessa on kaksi ovea voitti Pirkanmaan kirjoituskilpailun proosasarjan ja 2 000 euroa. – On tämä ehdottomasti isoin ja paras asia mun kirjoittajan uralla. Ja sitä on sentään kestänyt lukiosta asti. Olen aivan otettu. Syytä onkin: kisaan osallistui ennätysmäärä tekstejä: peräti 198 pirkanmaalaista lähetti nelihenkisen raadin luettavaksi ainutlaatuisia novelleja. Jennin toiseksi isoin juttu on ollut esisopimus kustannussopimuksesta vuonna 2005. – Kyseessä oli kirjastonhoitajan päiväkirja. Se kiinnosti kustantajaa, mutta en sitten itse saanut sitä valmiiksi, Jenni kertoo. Kirjoja ja ihmisiä Tätä nykyä Jenni Joru työskentelee kirjastonhoitajana Kuljussa. – Aivan uskomattoman ihana paikka. Tarinoita kyllä riittäisi sieltäkin. Jenni Joru on syntynyt Sotkamossa, käynyt lukion Joroisissa, asunut Kolkontaipaleen kylällä Rantasalmella. Sieltä on peräisin myös taideporukka Kolkkokollektiivi, jonka antologiassa Jennin novelli julkaistaan. Pirkanmaalle Jennin toivat kirjallisuuden opinnot ja sitten mies, mitkäs muutkaan. – Luin yliopistossa sekä kirjallisuustiedettä että informaatiotukimusta eli kirjastotiedettä. Niin minusta tuli kirjastonhoitaja. – Se oli hyvä valinta. Tykkään hoitaa kirjoja ja ihmisiä kirjoilla, hän sanoo. – Koko ajan olen kuitenkin myös kirjoittanut. Olin jo henkisesti valmistautunut siihen, ettei niitä lue koskaan kukaan. Ja nyt tuli tämä voitto. Aivan ihmeellistä. Mitä nyt seuraa? – Kirjoitan tietysti romaanin! Ehkä kaksi, kolmekin. Kaikki kustantajat, ottakaa yhteyttä, Jenni nauraa. – Haluan ihmisten lukevan minua. Parhaimmillaan lukeminen on iloa, nautintoa, huumaava tunne, ryöppy. Jos saa sellaista aikaan, se on parasta. Äidin yksinäisyys Jennin voittoisa novelli on hyvin omalaatuinen, vähäeleinen, mutta täynnä jännitteitä ja tunnetta. Mistä se oikein kertoo? –  Äidin yksinäisyydestä, hajoamisesta, sekoamisesta, arjen armottomuudesta, miehen poissaolosta. Ja lopulta toivosta: äiti lähtee ja ottaa mukaan oman nimensä. Niin, näin novelli päättyy. Kannan nukkuvan lapsen autoon äitiyspakkauksen makuupussissa. Palaan hakemaan loput laukut, otan vauhtia ja potkaisen postiluukun päällä olevan kyltin rikki. Poimin mukaan oman nimen i. Jos saa sanoa – mieleen tulee Juha Seppälä . Palkintosumma on tänä vuonna poikkeuksellisen komea eli 2 000 euroa. Mihin käytät? – Tuhannella eurolla tuen luonnonperintösäätiötä. Toisen puolen taidan käyttää kitaratunteihin. Proosasarjaan lähetettiin peräti 198 tekstiä. Tuomaristo voittajasta: ”Tekstissä on pinnanalaisia, kasvavia jännitteitä ja sopivasti aukkokohtia. Kirjoittaja käyttää kieltä notkeasti ja Kristus-symboliikkaa raikkaasti. Hän rakentaa tiiviin tarinan taitavasti syklisyyden, kasvi-, huone- ja ovisymboliikan, hiusmotiivin ja vastapoolien varaan ja zoomaa ulkokohtaisesta hän-kerronnasta me-muotoon ja lopulta subjektiiviseen minä-kerrontaan. Tarinan loppuratkaisu on kohottavan energinen.”