Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Yksi tähti: Kotimaisen komediaelokuvan alamäki saa jatkoa kiusallisella pahan mielen joulufarssilla Täydellinen joulu

Rikollisen ankeasta Fingerporista on hädin tuskin toivuttu, kun seuraava kotimainen ilonpilaaja rynnii jo kankaille. Mitä syntyykään, kun Swingers ja Luokkakokous -meuhkausten tuottaja, kitkerien Varasto -komedioiden ohjaaja ja – Mikko Leppilampea lainatakseni – ”törkeen hyvä jengi” tunnettuja suomalaisnäyttelijöitä lyöttäytyvät yhteen puolisatiirisesta ruotsalaisesta joulusekoilusta innoittuneen kimppakivan merkeissä? Syntyy piinaava pahan mielen joulukomedia ja satiiria hapuileva puskafarssi, jonka kriittiset sivallukset huitovat tyhjää ja noloista tilanteista saadaan aikaiseksi vain ikäviä vatsanväänteitä. Jos kiinnostuit, kannattaa pakata Renniet mukaan. Pohjalta löytyy vuonna 1999 ilmestynyt ruotsalaiskomedia Joulupukki vieraissa ( Tomten är far till alla barnen ). Siitä ohjaaja Taru Mäkelä ja käsikirjoittaja Kristofer Gummerus ovat muovanneet suomalaismaisemiin sovitetun version. Tuottajana häärää vastaavilla konseptilainoilla menestystä niittänyt Jesse Fryckman . Sellainen joulu Katastrofin pääarkkitehti on Elena Leeven esittämä Outi, joka puolisoltaan salassa on päättänyt kutsua joulun viettoon kaikki kolme lastensa isää ja entistä miestään nykyisine perheineen. Kumppani Janne ( Antti Luusuaniemi ) tyrmistyy, mutta tyytyy kohtaloonsa, sillä onhan ajatus kiistatta kaunis: unohdetaan menneet, sytytetään kimpassa sovinnon kynttilät ja luodaan lämpöisen tunnelman vallitessa uutta yhteistä jouluperinnettä. Lämpöiseksi tunnelma kohoaakin, muttei kaavaillulla tavalla. Käänteentekijäksi muodostuu illan emännän yllättävä vauvauutinen, joka on tarkoitettu puolisolle ihanaksi joululahjaksi, mutta onkin kaikkea muuta. Pian päitä vaaditaan vadille ja vanhat kaunat lyödään syntyneen isyyskriisin mukana pöytään. Ydinkonflikti ulottaa siis juurensa Betlehemin pahnoille asti. Lupaavan ilkikurisesti makustellaan, millaista perhedraamaa ensimmäisen joulukertomuksen neitseellinen ihme mahtaisi saada nyky-Suomen urbaaneissa joulutalleissa aikaan. Sen pidemmälle ajatusleikkiä ei rohjeta kuitenkaan viedä, kun sekasortoisessa tunneroihussa sinkoilevat jo syliin kansankomedian ikäloput kipinät. Tasapuolisen tökeröjä Seksistä, sen turhan ahkerasta harrastamisesta tai puutteesta löytyvät kitkerimmät kiistanaiheet. Ensin suututaan, sovitaan hetkeksi ja suututaan taas. Rivoja puhutaan, sovinismia kylvetään, kännissäkin rähistään ja kieriskellään ilkosillaan lumihangessa. Lasten suuhun kirjoitetaan aikuisia sanoja samalla, kun pilakuva-aikuiset itse mekastavat kuin pahaiset kakarat. Ajankohtaisuutta tavoittelevat sutaisut rasismista toksiseen maskuliinisuuteen jäävät teennäisiksi eivätkä tee oudon ailahtelevaisesti ja peräti sydämettömästi käyttäytyvien ihmiskuorten teatraalisesta toilailusta sen syvällisempää. Tasa-arvoista kai sinänsä, etteivät tarinan naiset – sikäli kun ääneen pääsevät – ole tökeryydessä juuri miehiä kummempia. Hävettävän käytöksen olisi ilmeisesti tarkoitus huvittaa noloudellaan ja kenties tarjota myös jonkinlaista parisuhdeoppia, mutta kovin hankala sitä on näin luotaantyöntävistä tyypeistä löytää. Komediassa karkean karrikoinnin toki ymmärtää, mutta kai jossain on jo vikaa, jos niinkin kliseinen suomalainen hahmo kuin juoppo pukki on koko joukon sympaattisin ilmestys?