Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tim Sparvin johdolla me mennään parempaan maailmaan – Huuhkajat näytti, kuinka Suomessakin urheiluväen pitää ottaa kantaa

Kiekkobisneksessä ja -politiikassa syvällä olevan Jokerit-ryhmän surkuhupaisa mennäkö Minskiin vai ei -farssi päättyi ainakin yhdessä asiassa onnellisesti. Valko-Venäjän diktaattori Aleksandr Lukashenko ei saanut tilaisuutta poseerata KHL-tapahtumassa kuin onnen aurinko paistaisi maan kansalaisille tasapuolisesti. Samalla Jokerit-tapaus nosti jälleen esille väittelyn urheilun ja politiikan suhteesta. Varsinkin kiekkopiireistä näytti löytyvän niitä, joiden mielestä kaksikolla ei ole mitään tekemistä keskenään. Väite on samaa tasoa, jos väittäisi Maapallon olevan litteä. Enemmänkin pitäisi puhua siitä, miten politiikka ja varsikin valtaansa pönkittävät menneen maailman miehet käyttävät urheilua härskisti hyväkseen. Suhde on tiivis, mutta pahasti vääristynyt. Sen pitäisi olla päinvastainen: urheilun pitäisi käyttää politiikkaa kaikille paremman maailman rakentamiseen. Politiikan ja urheilun tiiviin suhteen kiistäjät paitsi tekevät itsensä naurunalaisiksi myös vähättelevät Suomen historiaa. Suomihan on varsinainen edelläkävijä, kun puhutaan urheilusta ja politiikasta. Elettiin 1900-alun sortovuosia, ja Venäjä pyrki kaventamaan kaikin tavoin Suomen suuriruhtinaskunnan autonomiaa. Tukholman kesäolympialaisissa vuonna 1912 Suomi kuitenkin haki ja sai kaivattua näkyvyyttä. Avajaisissa Suomen piti marssia venäläisten kanssa, mutta suomalaiset jättäytyivät omaksi ryhmäkseen. Eroa tekemään oli vielä hankittu Finland-kyltti. Itse kisoissa Suomi saalisti 26 mitalia, ja matka kohti itsenäistymistä sai uusia kierroksia. Idän suuntaan Suomi lähetti terveisiä myös vuoden 1940 Suomi–Ruotsi-maaottelussa, kun taiston kolmas osallistujamaa oli – natsi-Saksa. Neuvostoliiton paine oli kasvanut kasvamistaan, ja Suomi haki tukea Ruotsista ja Saksasta. Näinpä Helsingin katukuvassa liehui syyskuun alussa Suomen ja Ruotsin lippujen rinnalla hakaristilippu. Puolueettomalla Ruotsilla oli taatusti pureksittavaa asian kanssa. Vuonna 2016 eräästä Colin Kaepernickista tuli Yhdysvaltain ulkopuolisen maailman parhaiten tuntema amerikkalaisen jalkapallon pelaaja. Hän polvistui ennen otteluita soitettavan kansallishymnin ajaksi protestiksi rasismia, epätasa-arvoa ja poliisiväkivaltaa vastaan. Neljässä vuodessa mikään ei ole muuttunut, ja polvistumalla protestoimisen toinen aalto on levinnyt useisiin amerikkalaisiin palloilusarjoihin. Ja viimein syyskuussa armon vuonna 2020 aalto iski Suomeenkin. Viime perjantaina Helsingin olympiastadionilla pelattiin Kansojen liigan ottelu Suomi–Wales. Molemmat joukkueet polvistuivat ennen ottelun ihmisoikeuksien puolesta. Kerta oli taatusti ensimmäinen, kun suomalainen maajoukkue ottaa näin väkevästi kantaa. – Rasismi on vakava ongelma, eikä hiljaisuus ole vaihtoehto, kapteeni Tim Sparv lausui Huuhkajien videolla. Näin urheilussa pitääkin toimia. Ottaa aktiivisesti kantaa, eikä vain alistua vallanpitäjien hyväksikäytölle tai vaihtoehtoisesti taantumalla pelkäksi viihdemössöksi, jossa ainoat arvot ovat raha, sponsorit ja medianäkyvyys. Tim Sparvin johdolla me mennään parempaan maailmaan!