Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

D-A-D esitteli Pakkahuoneella ylpeänä monipuolista paluu-albumiaan

1980-luvulla käynnistyneen uransa alkupuolella D-A-D kävi Suomessa usein, ja näin itsekin bändin pari-kolme kertaa. Silloin se vielä tunnettiin Disneyland After Darkina, mutta nimi jouduttiin muuttamaan Disneyn uhatessa yhtyettä lakituvalla. Nyt bändiä ei mielestäni ole nähty täällä, ainakaan Tampereella, hyvään aikaan, joten jännitin hieman keikalle mennessäni, vieläkö se täällä muistetaan. Näemmä hyvinkin, vaikkei bändiä kukaan koskaan tunnu keskusteluissa mainitsevan. Pakkahuone oli joka tapauksessa hyvästi täynnä, joskaan ei loppuunmyyty. Tärkein syy bändin vierailuun oli sen uusi, järjestyksessä 12. studioalbumi Prayer For The Loud . Liekö levyn nimi kommentti bluesrock-kitaristi Joe Bonamassan viime aikaisille valituksille siitä, että kovaa ja äreästi särkevää sähkökitarasoundia uhkaavat nykyään sovinnaisesti ajattelevat ääniteknikot? Kovaa Burning Star ja Evil Twin lähes parituntisen setin aloittivat, mutta kohtuudessa koko ilta silti pysyttiin. Meno kuulosti aluksi minun korviini vähän liiankin tyypilliseltä hard rockilta. Ei tietoakaan alkuaikojen kevyesti ironisesta, melkein pulliaismaisesti vonkuvien twang-kitaroiden maustamasta cowpunkista. Neljäntenä kuultiin kuitenkin uuden levyn Nothing Ever Changes , jota ennen Jacob Binzer vaihtoi Gibsoninsa punaiseen kampilankkuun. Sillä silinteripäinen soolokitaristi loihti komeasti kaikuvia kirkkaita twang-kuvioita, eivätkä ne siihen jääneet. D-A-D:n jo 35-vuotiasta uraa aika kattavasti luodannut setti esitteli uudelta albumilta peräti kuusi numeroa, muun muassa mukavasti juurevalla bluesriffillä polkeneen nimibiisin ja samanhenkistä uutta juurevuutta henkineen The Sky Is Made of Bluesin . Oli mukava huomata, ettei bändi kahdeksan vuoden levytystauon jälkeen ole paluullaan unohtanut melodioita. Albumia on kehuttu erityisesti monipuolisuudesta. Runsaasti eri tyyleillä sooloillut Jacob Binzer on D-A-D:n ylivoimainen soittaja. Kolmen kappaleen encoren keskellä kuullussa Laugh’n’ A Halfissa hän osoitti olevansa tasan yhtä pätevä akustisessa osastossa, kun hän esitti kiukun värittämässä haikeudessaan erittäin tehokkaan rallin pelkästään isoveljensä, laulaja-komppikitaristi Jesper Binzerin kanssa. Oma shownsa oli lukuisten 2-kielisten custom-bassojensa kanssa poseeraillut Stig Pedersen , jonka laulamat kaksi biisiä erottuivat kokonaisuudesta punkahtavuudellaan. Basistin arsenaaliin kuului muun muassa valtava valkoinen ”ohjus”, sinihohteinen läpinäkyvä basso ja rautaristi jonka kaulan päässä lensi kaksitaso-Messerschmidt. D-A-D:n ”uusi jäsen”, jo 1999 mukaan tullut Laust Sonne sai vanhemmalta Binzeriltä vähän liiankin pitkällisen huumoriesittelyn, jota pienet soolopyräykset lomittivat.