Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Isojen ryhmäkokojen vaatimus haittaa koululaisen kielivalintoja – Turha on valittaa englannin ylivaltaa

Olen tokaluokkalaisen äiti ja hämmentynyt koulun kielivalinnoista. Lähikoulumme tarjoaa englantia ja saksaa, joista poikani haluaa valita englannin. Ja ymmärtäähän tuon: englanti tuntuu houkuttelevalta, sitä kun kuulee kaikkialla. Kaupunki kuitenkin suosittelee aloittamaan saksalla, jos sitä aikoo opiskella – ja ymmärrän senkin, näin sille vieraampana kielenä jää enemmän aikaa. Lapsen kannalta ajattelisin kuitenkin olevan motivoivampaa, jos hänellä olisi mahdollisuus opiskella ensin englantia: kenties hän huomattuaan nauttivansa kieltenopiskelusta innostuisi valitsemaan saksan nelosella. Tämä ei kuitenkaan koulussamme ole mahdollista – tai on mahdollista vain teoriassa: ryhmäkoot on säädetty niin suuriksi, ettei ryhmiä käytännössä synny. No , eipä siinä mitään, ajattelin ensin, enhän itsekään ole lukenut alakoulussa kuin englantia. Yläkoulussa oli sitten tarjolla saksaa, ranskaa ja venäjää. Ja tarjolla niitä on vieläkin. Ainakin teoriassa. Käytäntö vaan on kieltenopettajien mukaan jälleen toinen, vaadittavat ryhmäkoot suuria eikä ryhmiä siis kuulemma synny. Olin aika pöyristynyt – tämä kuitenkin tapahtuu Tampereella, Suomen mittakaavassa isossa kaupungissa! On aika kohtuuton taakka tokaluokkalaiselle päättää, opiskeleeko hän koko peruskouluaikanaan muita kieliä kuin pakollisia englantia ja ruotsia. En tiedä onko tilanne helpompi vai vaikeampi nykyisillä eskareilla, jotka aloittavat vieraan kielen opinnot jo ekaluokalla. Mutta jotain olisi joka tapauksessa tehtävä näiden edellistenkin vuosiluokkien suhteen, jotta kieliopinnot mahdollistuisivat muutenkin kuin teoriassa. Käsitin , että uuden opetussuunnitelman tuomat pakolliset taito- ja taideaineet kahdeksannella luokalla ovat ainakin osasyyllisiä kielivalintojen vähenemiseen. Vaikka olen itse koulutukseltani musiikinopettaja ja voisi kuvitella, että iloitsen, kun musiikki on saanut lisätunteja, tilanne on päinvastainen: kun musiikkia on pakollisena, valinnaisia musiikkiryhmiä ei usein enää synny. Niinpä ei myöskään synny oppilaita motivoivia projekteja, kuoroja, orkestereita tai esityksiä koulun juhliin. Ei tällä opetussuunnitelmalla. Eikä sillä synny myöskään vieraiden kielten osaajia. Mitä tilanteelle voisi tehdä? Millä valinnaiset kielet (ja myös ne valinnaiset musiikinryhmät) saataisiin palaamaan yläkouluun? Voisiko opetussuunnitelmaa muuttaa? Turha on muuten valittaa, että englanti jyrää ja kielten osaaminen vähenee.