Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Maauimalan uimavalvojat näkevät kaiken ja toimivat tarvittaessa – ”Jos jossakin pitää saada sairauskohtaus, niin maauimala on hyvä paikka”

– Täällä ei tapahdu tavallisesti mitään, Henna Kainulainen sanoo. Tällä kertaa tapahtui. Tampereen maauimalan uimavalvojana työskentelevä liikunnanohjaaja on juuri pitänyt huolta hyppytornin 10 metrin tasanteelta hypänneestä nuoresta naisesta, jonka olkapää lähti sijoiltaan veteen tullessa. Kainulainen soitti ambulanssin paikalle ja antoi jääpussin asiakkaalle kipua helpottamaan. Ambulanssi oli muutamassa minuutissa maauimalan portin vieressä ja asiakas sai tarvitsemaansa hoitoa. – Asiakas tuli itse valvomoon kertomaan. Sovimme ambulanssin kanssa, missä näemme. ”Enemmän häslinkiä, menoa ja meininkiä” Lämpömittari näyttää kello 13 hellelukemia. Paikalla on paljon väkeä, tyhjiä aurinkotuoleja joutuu hakemalla hakemaan. Virallinen lukema on 495 asiakasta, mikä on noin puolet asiakaskapasiteetista. Uimarit hyppivät tornista alas tiuhaan tahtiin. Aamuvuorossa on työskennellyt Kainulaisen lisäksi kolme uimavalvojaa. Yksi valvoo hyppyallasta, toinen lastenallasta ja kolmas tarkkailee valvomossa altaiden lisäksi kymmenien kameroiden näkymää ruuduilta. Neljäs valvojista kiertelee altailla. Aamuvuoro on alkanut kello 6.00. Puolessa tunnissa valvojat ovat valmistelleet altaat asiakkaille. Kello 6.30 allaskatteet ovat pois ja rataköydet ja rantatuolit paikoillaan. Kesäkuussa valvonta on pyörinyt pääasiassa vakituisten liikunnanohjaajien ja liikuntaneuvojien voimin. Heinäkuun alussa aloittaa lisäksi 8-henkinen maauimalan kesätiimi. Kainulainen on työskennellyt uinninvalvojana vuodesta 2016 lähtien, jolloin hän suoritti uinninvalvojakurssin. Maauimalakauden ulkopuolella hän toimii sisätiloissa liikunnanohjaajana. Uinninvalvonta kuuluu yhtenä osana työhön. – Onhan täällä maauimalassa paljon enemmän porukkaa. Aina pitää olla tarkkana, mutta täällä on enemmän häslinkiä, menoa ja meininkiä. Kainulaisen mukaan vaaratilanteet ovat harvinaisia. – Suurimmaksi osaksi ne ovat sellaisia laastarinlaittotilanteita. Olen muutaman kerran joutunut hyppäämään altaaseen asiakkaan perään, mutta ei ole ollut sellaista suurempaa hätää, että olisin joutunut hakemaan asiakkaan veden alta. Isoon altaaseen ei ilman uimataitoa Kainulainen kävelee rauhallisesti altaiden välissä. – Tytöt, tytöt, hän huutaa isolle kuntoaltaalle päin. – He roikkuivat rataköysissä. Jos köysi katkeaa, kaikki helmet ovat tuolla pitkin allasta, hän selittää. Kainulainen sulkee hyppyaltaan vieressä auki jätettyjä suihkuja. Lähes 500 asiakasta levittäytyvät tasaisesti altaisiin, rantatuoleille ja nurmialueelle. Väkeä on koronatyhjyyteen tottuneen mielestä hämmästyttävän paljon. – Viime vuosi oli tosi paljon porukkaa. Nyt on minun mielestäni tosi rauhallista. Altailla on paljon nuoria ja lapsia. Kainulaisella on yksi nyrkkisääntö siihen, milloin lapsi voi uida maauimalassa yksin. – Lapsella olisi oltava ainakin 25 metrin uimataito, että hän pärjää itse myös isossa altaassa. Ensisijaisesti lapset ovat vanhempien vastuulla, me valvomme yleisturvallisuutta. Rannoilta puuttuvat kamerat Kainulaisen kollega Matti Lahtinen on työskennellyt liikunnanohjaajana 10 vuotta. Hän on joutunut kerran uimavalvojana tosipaikan eteen. Tämä tapahtui talvikaudella sisällä hallissa. – Ihminen oli elottomana altaassa, asiakas havaitsi hänet. Häntä ei näkynyt kameroista. Kävimme hakemassa hänet ja elvytimme. Hän lähti ambulanssin mukana. Lahtinen kertoo, että asia pyöri jonkin aikaa mielessä. – Kaikki tehtiin parhaiten mitä pystyttiin. Hain altaasta ja elvytin. Lahtiselle tämä kesä on ensimmäinen 10 vuoden aikana, jolloin hän ei työskentele valvojana rannalla. Viime kesänä hän työskenteli ensin kaksi kuukautta Pyynikin rannalla ja sen jälkeen siirtyi maauimalaan. – Rannalla on tumma vesi. Siellä ei näe veden alle eikä ole kameroita mistä katsoa. Siellä pitää olla hyvin tarkkana. Lahtisen mukaan rannalla vaaratilanteita sattuu nimenomaan lapsille. Lapset kaatuilevat helposti aallokossa ja pohja voi antaa periksi. Kokemus auttaa ennakoimaan ikävyyksiä Liikuntakoordinaattori Tommi Liimatta toimii Tampereen uimahallien liikunnanohjaajien päällikkönä. – Jos jossakin pitää saada sairauskohtaus, niin maauimala on hyvä paikka. Ensihoito on paikalla ja ensihoitovälineet ovat huippuluokkaa. Liimatan mukaan lähtökohtana on, että jokainen uimavalvojana työskentelevä osaa liikunnanohjaamisen lisäksi valvoa, pelastaa ja omaa ensiaputaidot. – Olemme oikeilla jäljillä, jos mitään ei satu. Sairauskohtauksia emme pysty ennakoimaan. Liimatan mukaan ambulanssin kutsumista vaativia tilanteita sattuu maauimalassa ja uintikeskuksessa vuositasolla noin 20. –Sairauskohtauksia sattuu niin altaissa kuin pesutiloissa. On pyörtymisiä, sokerit alhaalla -tyyppisiä juttuja ja ihan sydänperäisiäkin, joita on haettu altaan pohjasta ja elvytetty. Uintitaustainen Liimatta on työskennellyt uimahalleissa 20 vuotta. Hän tuuraa vieläkin sairauspoissaoloja muutaman kerran vuodessa. Hän kertoo silmän harjaantuneen 20 vuoden aikana. – Näkee poikkeavia asioita, jotka eivät kuulu maauimalaan. Jos joku vaikka kaatuu ihmismassan joukossa tai hyppää väärästä paikasta. Pystyy vähän ennakkoon lukemaan, miten ihminen saattaa käyttäytyä 10 sekunnin päästä. Liimatan mukaan maauimalassa on aivan eri resurssit valvontaan ja ensiapuun kuin rannoilla. – Meillä on kameravalvonta ja huipputasoiset ensiapuvälineet. Meillä on hapet, defribrillaattori, sokerimittari, verenpainemittari, jopa saturaatiomittari löytyy, näemme heti hapen määrän. Ja meillä on hyvä henkilökunnan koulutus, he osaavat käyttää niitä. Jos maauimalassa sattuu vakava sairauskohtaus tai elvytystilanne, asian jälkihoidossa on mukana myös työterveyshuolto, ja työntekijöiden kanssa keskustellaan tapahtumista. Liimatta kertoo joutuneensa tosipaikkoihin uimavalvojana monet kerrat. Vaaratilanteita sattui etenkin 2000-luvun alussa. – Minä ainakin haluan aina jatkaa töissä. En lähde kotiin, että paluuseen ei tule kynnystä.