Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kansanedustajien syytä muistaa käytöstavat

Suomen perustuslain 31. pykälän toisen momentin mukaan kansanedustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä. Pykälässä kansanedustajan puhevapaus ja esiintyminen liitetään nimenomaan siihen, mitä eduskunnan seinien sisäpuolella tapahtuu. Lain henki on, että kansanedustajalta edellytetään arvokasta käytöstä tilanteessa kuin tilanteessa ja jopa sosiaalisen median kanavissa, kuten facebookissa ja twitterissä. Kansanedustajien huonot käytöstavat nousivat julkiseen keskusteluun muutama vuosi sitten, kun moni edustaja keskittyi täysistunnoissa ja valtiopäivän avajaisissa enemmän matkapuhelimeensa kuin itse tilaisuuteen. Kansanedustajia kehotettiin sen jälkeen välttämään puhelimen tarpeetonta käyttöä. Sittemmin huomio on kiinnittynyt enemmän siihen, mitä älypuhelimella tehdään. Älypuhelimen nimi on siitä harhaanjohtava, ettei väline takaa fiksua sisältöä. Muutamat kansanedustajat, lähinnä perussuomalaisten leiristä ovat sortuneet rasistissävytteisiin heittoihin ja möläytyksiin, alatyyliin tai vähintäänkin turhan karkeaan kielenkäyttöön. Kerran internetiin kirjoitettua viestiä ei saa ikinä takaisin, ja selittelyt harvemmin auttavat. Törkykommentit voivat johtaa jopa poliisitutkintaan, Juha Mäenpään (ps) tapauksessa eduskunta äänesti syytesuojan purkamisesta. Jotkut toimivat tunteen vallassa, toiset härskisti laskelmoiden. Ensimmäinen ryhmä on harmittomampi, sillä möläytystä useimmiten seuraa anteeksipyyntö ja lupaus toimia jatkossa fiksummin. Jälkimmäiseen porukkaan on syytä suhtautua hyvinkin vakavasti. He käyttävät häikäilemättä hyväkseen sitä kansanosaa, joka ei jaksa perehtyä asiaosaamiseen ja -sisältöihin, vaan seuraa niitä, jotka huutavat kovimmalla äänellä ja ikävimpään sävyyn. Alatyyliin tai huonoon käytökseen puuttuminen tuntuu poikivan heille vain lisää kannatusta. Vaietakaan ei oikein voi. Tämän asetelman kanssa joutuu kamppailemaan myös media, jolta penätään moukkamaisuuksiin puuttumista. Vaatimus on perusteltu, kuten sekin näkemys, että julkisuuden antamista härskeille laskelmoijille tulisi välttää. Jäljelle jää vain kaksi kestävää tapaa toimia. Huonon käytöksen käsittelyä julkisuudessa on pohdittava aina tapauskohtaisesti, ja puolueiden pitää kantaa vastuunsa.