Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Cats-elokuvaa ei ole parjattu turhaan – Yksi noloimmista hahmoista on todellinen yllätysnimi

Kissamusikaalin floppaamisesta ja kamaluudesta kuului etukäteen niin voimakas älämölö, että istahdin leffateatterin penkille toiveikkaassa vastarintahengessä. Jospa melu olisi sittenkin vain kateellisten koirien haukuntaa, ja leffa väärinymmärretty merkkiteos. Jouduin pettymään. Ensiksi iski alkukantainen pahoinvointireaktio. Näyttelijöiden kasvot yhdistyivät digitaalisiin kissavartaloihin luonnottomasti kuin kiinalaisessa kloonipajassa. Ihmiskasvoinen kissa syömässä ihmiskasvoisia torakoita lähettää terveiset jostain Hieronymus Boschin helvettikuvaelmasta. Kun ensijärkytys alkoi hälvetä, päälle iski uupumus. T.S. Elliotin leikkimielisestä runokirjasta sovitettu hittimusikaali kun on pohjimmiltaan pelkkä pitkä pötkö esittäytymisiä. Välillä luvattoman puuduttavaa Tarinaa ja draamaa on mikroskooppisen vähän. Kissa toisensa jälkeen käy laulaa luikauttassa, kuinka nokkela, ketterä, kokenut tai pettynyt markuli sattuu olemaan. Joistain jellikeistä ja jälleensyntymän tapaisista hämäryyksistä riittää asiaa. Teatterissa se voi toimia – läsnäolon ja hetkessä elämisen voimalla. Valkokankaalta ne kuitenkin puuttuvat. Tom Hooperin ohjaama filmisovitus on pahimmillaan yhtä puuduttavaa seurattavaa kuin taltiointi vuoden 2016 Linnan juhlien kättelyjonosta. Esittäytymistä riesaksi asti. Tietenkin pelissä on paljon osaamista. Koreografioita on mietitty, ja innostusta on ilmassa. Välillä Taylor Swift , Idris Elba ja muutama muu lyö tiskiin niin paljon karismaa, että se puskee läpi mistä tahansa tehostekuoresta. Hetkittäin Memory ja muutama muu sävelmä erottuu mantelina Andrew Lloyd Webberin paksusta musikaalipuurosta. Kulttileffan hulluutta Toisaalta yleisilme on jotenkin tuhnuinen, ja Lontoo ankean harmaa. Joitakin yksityiskohtia hiottiin vielä ensi-illan jälkeenkin (se on nykyisin mahdollista), ja jotkut kissahahmot näyttävät paremmilta kuin toiset. Noloimmasta päästä on Judi Dench . Kunnioitettu brittilegenda ei näytä niinkään kissalta kuin vanhalta everstinnalta, jolla on kotoa lähtiessä pettänyt tarkkuus turkispuuhkien lukumäärässä. Siis: kaksi tähteä. Kannattaako Cats siis ilman muuta jättää väliin? Ei välttämättä. Siinä on kulttileffan hulluutta, joka sopivan samanhenkisellä ja ilomielisellä porukalla saattaa hyvinkin maittaa. Hylätyn Victoria-kissan keskusroolissa balettitähti Francesca Hayward ällistelee huuli pyöreänä läpi koko elokuvan. Katsojan kannattaa samaistua tunteeseen. Jatkoilla sitten kokemusta muistellaan kuin puolimaratonia: maitohapoille meni, mutta ohi on.