Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Rinne rikkoi Vapaavuoren ja Lylyn akselin taktisella tempullaan – 18 maakuntaa on edelleen aivan liikaa

Hallitusneuvottelujen julkisuusvaje täyttyi kerralla ison palasen verran torstaiaamuna. Neuvotteluja vetävä sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne kertoi sote-ratkaisun pääpiirteiden tulleen sovituksi viiden puoleen välisissä keskusteluissa. Rinteen avoimuus tuli melkoisena yllätyksenä, mutta myös paketin sisällössä oli odottamattomia piirteitä. Pirkanmaalaisesta näkökulmasta ikävintä on, että vain pääkaupunkiseudulle näytään nyt tarjottavan mahdollisuutta erillisratkaisuun. Rinteen taktinen taito alkaa tulla koko ajan paremmin esille. Ennen vaaleja ja niiden jälkeenkin hänen arveltiin pyrkivän hallitusyhteistyöhön Petteri Orvon johtaman kokoomuksen kanssa. Nyt Rinne on kääntänyt selkänsä Orvolle ja rikkonut Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren (kok.) ja Tampereen pormestarin Lauri Lylyn (sd.) akselin, jolla ajettiin kaikkien suurten kaupunkiseutujen mahdollisuutta organisoida ympärilleen sosiaali- ja terveyspalvelujen organisointi. Oleellista Rinteen päätöksessä julkistaa sote-sopu ennen neuvottelujen päättymistä on varmaankin myös se, että keskustan on tämän jälkeen vaikea kariuttaa hallituksen muodostamista muihin seikkoihin. Keskusta saa tavoittelemansa maakuntahallinnon, jonka piiriin tulee soten lisäksi ainakin pelastustoimi. Maakunniksi kutsuttavia itsehallintoalueita tulee keskustan halajamat 18 kappaletta, mikä on edelleen liian paljon. Jonnekin jäivät myös lupaukset siitä, että sote-uudistus hoidettaisiin laajalla valmistelulla ja niin, että myös oppositiopuolueet olisivat mukana sanomassa sanansa. Demareille itselleen tärkeää on, että julkinen sektori on päävastuussa sote-palvelujen järjestäjänä ja päätuottajana. Valinnanvapauspuheet tai haaveilut ruotsalaisesta "raha seuraa potilasta"-mallista ovat viimeistään nyt historiaa. Edessä ovat vielä maakuntavaalitkin, sikäli kuin suunnitelma tällä kertaa toteutuu. Siinä tapauksessa on loogista myös järjestää maakunnille mahdollisuus hankkia rahat toimintansa ylläpitämiseen. Se tapahtuu luomalla maakuntavero. Demokratian kulmakiviä on periaate "ei verotusta ilman edustusta". Suomi näyttää siirtyvän Rinteen johdolla linjan mukaiseen regionalismiin. Se ei ole sinänsä paha asia, mutta miksi pilata pyrkimys jo ennalta linnoittautumalla ylisuureen alueiden määrään?