Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Kovaotteinen tanskalaispoliisi tonkii totuutta – aluksi sarja hämmentää

Kuulustelu ☆☆☆☆ Tanskalaissarjojen ystävälle psykologisen trillerin alkuesittelyt tarjoavat tuttuja kasvoja esimerkiksi Dictestä ja Perillisistä . Tunnelma ei kuitenkaan ole ihan perinteistä tanskalaisdekkaria, vaan saa aluksi hämmentymään. Jakso loppuu ennen kuin se tuntuu pääsevän kunnolla alkamaan. Parinkymmenen minuutin mittaiset jaksot on tehty teatterityyliin dialogiksi yhdelle näyttämölle kerrallaan. Pääosassa on poliisi Bjørn ( Ulrich Thomsen ), joka selvittää tyttärensä kuolemaa ja kohtaa joka osassa yhden asiaan sotkeutuneen henkilön. Bjørnin kuulustelumenetelmät ovat sen verran kovaotteisia, etteivät ne kestäisi päivänvaloa. Ensimmäisessä jaksossa aggressiivisuus menee järkytyksen piikkiin, mutta jatkossa hätkähdyttää äkillisyydellään. Tutkimukset johtavat yhä syvemmälle ihmissuhteisiin ja alamaailmaan. Tiiviit kohtaukset koukuttavat nopeasti: vielä yksi, tai ehkä seuraavakin... Jokaisen jakson lopussa on cliffhangerina vihje seuraavaan henkilöön, jota Bjørn suuntaa tapaamaan. Ruumiinavauksen tehnyt lääkäri väittää kuolemaa itsemurhaksi, mutta isä ei usko siihen. Eikö hän vain halua nähdä totuutta, koska potee huonoa omaatuntoa jätettyään tyttärensä yksin? Katsojan käsitys vaihtelee, ja seuraavassa jaksossa voi tapahtua mitä tahansa. Suoraviivainen toteutus tuo hetkittäin mieleen laadukkaat saksalaisdekkarit. Turhia juonenkäänteitä ja pehmennyksiä ei ole. Bjørn pelaa vähintäänkin kuulusteltaviensa säännöillä. Viaplay perjantai 15.11.