Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Jukola 2019 Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Tim Burtonin Dumbo on kuvillaan hurmaava hyväsydämisen pehmoinen ja värikäs perhe-elokuva – neljän tähden arvoinen uusi tulkinta

Elokuva-arvio: Vuonna 1941 ilmestyneen Disney-klassikon live-action-versiossa katse laajenee lentävää ihmenorsua ympäröivään sirkusväkeen. Suurimmat sydämentykytykset kerää silti lutuisen digikärsäkkään kostea katse. Disney on viime vuosina muovannut tiuhaan klassisia animaatiohittejään digitehostetun näytelmäelokuvan muotoon. Yhdistelmä uusinta huutoa olevaa animaatiotekniikkaa ja nimekkäitä näyttelijöitä myös on ollut sen verran tuottoisa, ettei horisontissa näy remake-ketjulle päätepistettä. Uuden hohtavan kuosin alla tarinaan on tehty yleensä vain vähäisiä viilauksia. Jo pelkästään tästä syystä ohjaaja Tim Burton ja käsikirjoittaja Ehren Kruger ansaitsevatkin uudesta Dumbosta pisteet. Urheasti tekijät ovat rohjenneet tarttua rakastettuun klassikkoon ja tehdä siitä täysin oman versionsa. Vuoden 1919 amerikkalaista elämysteollisuutta tutkaillaan tarinassa pienen talousvaikeuksissa kituuttavan sirkusseurueen näkökulmasta. Asetelma tuo yhteen Burtonin Batman – paluusta tutut kiistakumppanit Danny DeViton ja Michael Keatonin , joista ensin mainittu edustaa vanhaa kiertävää sirkusperinnettä ja jälkimmäinen uuden ajan säihkyvissä unelmissa kylpevää kulutuskeskeistä sekä samalla hämmentävän Disneymäistä huvipuistoelämystä. Räiskyvien hahmojen välissä Colin Farrellin kohtalo sirkuksen entisenä tähtenä on kulkea varjoissa, huolehtia sirkuselinkeinon pelastukseksi kaavaillusta norsuvauvasta ja yrittää samalla raajarikkona, puolisonsa menettäneenä sotaveteraanina täyttää parhaansa mukaan kasvatustehtävää kahden lapsen isänä. Kaikki mahdolliset tunnekoukut Kun norsulapsi sitten syntyy suurikorvaisena luonnonoikkuna, joutuu traagisesti eroon äidistään, saa lentävänä sensaationa peräänsä maallisen hyvän moraalin edelle asettavat voimat ja päätyy vielä lopussa lasten innoittaman eläintenpelastusmission johtotähdeksi, lähes kaikki mahdolliset tunnekoukut ja lajienväliset rinnastukset onkin tarinassa jo tehty. Jo alkujaan läpeensä sentimentaalisen Dumbon kohdalla ylitsevuotava tunteikkuus kuitenkin sallittakoon. Vanhan animaation taikaa on tietenkin mahdotonta korvata. Lämmin sydän on silti tallella ja saa tarinassa lisätykytystä temppunorsujen otsikoihin nousseesta kaltoinkohtelusta. Erittäin eläväisesti toteutetun kärsäkkään kärsimyksellä olisi helposti voinut silpaista rinnasta isommankin siivun. Aika kova ja kylmä saa katsojan kuori silti olla, ellei ihmenorsun teltanharjaa hipova lento sykähdytä. Silmiä hivelevä elämys Alakuloista gootti-Burtonia odottavan kannattaa haudata toiveensa syvälle maneesin hiekkaan. Lempeän ja pehmoisen perhe-elokuvan ystävällä ei sen sijaan ole mitään syytä huoleen. Digitaalinen Dumbo on vastustamattoman lutuinen ilmestys ja elokuva itsessään silmiä hivelevä elämys. Nostalgian sijaan paino on nykylapsille kohdennetussa kerronnassa ja taidokkaassa tietokoneanimaatiossa, joista viime mainittu onkin elokuvassa huikaisevaa katsottavaa. Yhdessä taidokkaan tuotantosuunnittelun ja tirehtööri Burtonin tyylitajuisen silmän kanssa se imaisee katsojan täysillä värikkääseen satumaailmaansa ja antaa aikuisellekin luvan olla taas hetken innosta hihkuva lapsi. Omista lapsuusmuistoista mieleen nousivat Steven Spielbergin perhe-elokuvat ja etenkin takavuosien kurttunahkainen avaruusolento ET, jonka kaihosta kotiin voi löytää paljonkin yhteistä uuden Dumbon koskettavan kosteasilmäisen äidinkaipuun kanssa.