Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Hämeenkadun Appro on onnistunut siinä, mitä moni meistä yrittää ratkoa työssään joka päivä

On tämä ihan hullua. Tähän ajatukseen kiteytyy kohdaltani koko Hämeenkadun Appro. Voin selittää. Torstai-illan aikana muun muassa: Jonotimme yli puoli tuntia sisälle baariin, jossa kumosimme juomamme niin nopeasti kuin pystyimme. Emme niinkään humaltuaksemme, vaan siksi, että pääsisimme etenemään seuraavaan suorituspaikkaan mahdollisimman nopeasti. Hyppäsimme bussiin, jotta voisimme liikkua vaivatta keskustan toisesta päästä toiseen päähän, koska siellä oli epävirallisen tiedon mukaan lyhyet jonot, jos jonoja lainkaan. Juoksimme myös poikki Hämeenpuiston ja ohi Aleksanterin kirkon, koska tieto suoritusajan hupenemisesta oli kirkkaana mielessä. Tuskin me ilman merkkejä olisimme jääneet, vaikka aikaa olisi kulunut yli annetun neljä tuntia, mutta kuka nyt sitä riskiä olisi ottanut? On älytöntä ja ihailtavaa, millaisessa otteessa Hämeenkadun Appro, kuten muutkin vastaavat tapahtumat, onnistuvat pitämään osallistujiaan. Miettikää nyt: Tampereen keskustassa kiersi torstaina 11 000 opiskelijaa Lappeenrantaa ja Vaasaa myöden. Tavoite oli yhteinen: kerätä passiin määrätty määrä leimoja ja lunastaa haalarimerkki. Hämeenkadun Appro on tapahtumana kuin koukuttava peli. Tänä vuonna arvonimeni on cum laude, ensi vuonna jo laudatur. Mutta vain, jos voin osoittaa suorittaneeni aikaisempina vuosina alemmat arvonimet. Oikotietä tohtoriksi tai Hämeenkadun Appron huipentavaksi emeritukseksi ei ole. Jos hullulta tuntuu se, millaisella sitoumuksella opiskelijat osallistuvat approon, niin omalla, ihailtavalla tavallaan hullua on myös se, millainen tapahtuma Hämeenkadun Approsta on rakentunut. Työelämässä meistä moni pohtii joka päivä, miten saisi myytyä oman tuotteensa ja sitoutettua ostajat sen käyttäjäksi. Juuri siinä 37-vuotias Hämeenkadun Appro on onnistunut. Tänä syksynä tapahtuman lippuja jonotettiin jälleen eri korkeakoulujen kampuksilla yön yli. Se, että jonoon saapui aamuviiden jälkeen, ei ainakaan Tampereella taannut lippua. Nettimyynnissä liput taas napattiin ostoskoriin niin nopeasti, että moni ostaja ei ehtinyt kiinni lippuihin lainkaan. Vaikka ei olisi ollut paikalla torstaina, voi kuvitella, miten täyteen ahdettuja ydinkeskustan baarit olivat. Kauppatieteilijöiden ja teekkarien 1970-luvulla kehittämällä tapahtumalla on toki pitkät perinteet, mutta sitä on myös onnistuttu kehittämään ja kasvattamaan. Juomisen lisäksi leimoja voi nykyään kerätä syömällä tai hakemalla maskeerauspisteeltä väriä kehoonsa. Tapahtuman projektipäällikkö Aleksi Virtanen kertoi Aamulehden haastattelussa aiemmin tällä viikolla , että kapasiteetin rajat on nyt saavutettu Hämeenkadun Appron nykymuodossa. On kiinnostava nähdä, mitä järjestäjät keksivät seuraavaksi. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja ja opiskelija.