Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Jouduin yllättäen käsittämättömän rattiraivon uhriksi Tampereella – yksi oivallus voisi hillitä autoilijoiden tunteita

Jouduin pari vuotta sitten yllättäen käsittämättömän rattiraivon kohteeksi Itä-Tampereella. Ajoin asuinalueen katua ja pysähdyin, koska edelläni ajanut bussi pysähtyi pysäkille ajoradalle. Vastaan tuli autoja. Taustapeilistä huomasin, että takaani tuli autoilija vauhdikkaasti ja jarrutti viime tipassa. Hän yritti ohittaa, mikä oli vastaan tulevien autojen takia mahdotonta. Vastaantulijat tööttäsivät hänelle. Kun bussi jatkoi matkaansa, myös minä lähdin liikkeelle. Seuraavasta risteyksestä käännyin eri suuntaan kuin bussi. Takanani tullut kiihdytti rinnalleni, huitoi käsillään ja pakotti minut pysähtymään. Avasimme ikkunat, ja tulistunut mies alkoi huutaa minulle uhkaavasti. Olin hämilläni, koska en käsittänyt, mitä väärää olin tehnyt. Hetken räyhättyään mies kaasutteli tiehensä. Ajoin kotiin, mutta tunnustan tärisseeni hetken. En ilmoittanut asiasta poliisille, vaikka jälkikäteen ajatellen olisi ehkä pitänyt. Pohdin, teinkö kuitenkin jotain väärin tilanteessa. Pohdin myös rattiraivoa. Mikä saa ihmisen tulistumaan ja menettämään malttinsa auton ratissa? Rattiraivo iskee ärsyttävässä ajotilanteessa. Yksi ajaa liian lähellä takapuskuria, toinen hidastelee edessä, kolmas kiilaa ahtaaseen rakoon. Auton korin sisällä on helpompi hermostua kuin kasvotusten. Toista autoilijaa ei miellä samalla tavalla kanssaihmiseksi kuin kadulla vastaan tulevaa. Toinen autoilija on anonyymi, ja ehkä siksi rattiraivo muistuttaa aggressiivista nettikommentointia. Olen ajanut autoa 15 vuotta ja nähnyt Suomen teillä monenlaista törttöilyä. Toki olen itsekin mokannut ja ärsyyntynyt liikenteessä. Joskus olen töötännytkin hermostuneesti, mikä tosin on tyhmää. Uskoakseni ja toivottavasti en kuitenkaan ole syyllistynyt rattiraivoon. Yritän aina muistaa, että toisen ajovirhe voi olla silkka vahinko, eikä kaikkea kannata ottaa henkilökohtaisesti. Jos alkaa oikein raivostuttaa ja tekee mieli riehua, muista tämä oivallus. Entä jos toisessa autossa istuukin väkivaltarikollinen? Tai joku mukava tuttava. Ensimmäisessä tapauksessa raivoaminen olisi itsetuhoista, jälkimmäisessä noloa. Tärkeimmän opetuksen kuulin jo autokoulussa: liikenteessäkään ei kannata käyttäytyä huonosti, vaikka joku toinen niin tekisi. Rattiraivoa on varmasti kaikkialla, mutta ajokulttuureissa on eroja. Pääsin viisi vuotta sitten rattiin autoilun luvatussa maassa, Baijerissa Etelä-Saksassa. Autoja oli tamperelaisella mittapuulla todella paljon. Bemarit, volkkarit ja mersut kulkivat silti vauhdikkaasti ja rohkeasti. Liikenne sujui. Harva hermostui, vaikka joku vähän änki eteen. Yritin ottaa oppia. Kirjoittaja on Aamulehden uutispäällikkö.