Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Haverin 21-metrinen torni on vallattu ja pirkanmaalaista historiaa aukeaa katsojalleen sameana – kiersimme kultakaivoksen mailla ja tätä kaikkea löytyi

Sateen jälkeinen tuoksu leijailee ilmassa. Edessä siintää sameavetinen lampi, jonka takana kohoaa sammaleen peittämä jyrkänne. Tämä lampi on pala Pirkanmaan historiaa, nimittäin kruuvo eli avolouhos 1800-luvulta. Kaivosmuseon opas Pirkko Vuolle kertoo, että Haverin kaivoksen historia ulottuu 1700-luvulle rautamalmiajalle. Malmia louhittiin 1800-luvulle saakka, vaikka alkuaikoina louhintaa haittasivat kiisut eli epäpuhtaudet. Toinen haaste oli pitkä matka Haverin kylältä Tampereen masuuneille. 1800-luvulla matkat taitettiin hevosvoimin, ja hevosen oli vedettävä reessä 750 kilon kuorma. Vuolteen mukaan miehet säälivät ratsujaan niin kovin, että tiputtivat kuormasta matkan varrella malmia keventääkseen kuormaa. Jotta huijaus ei paljastuisi, he poimivat loppumatkasta kyytiin tavallisia kiviä. Tämä näkyi tietty malmin laadussa. Turistikierroksella Sunnuntain opastetulla kierroksella on miltei 50 osallistujaa. Auringonvalo porottaa mäntyjen ja kuusien oksistojen läpi ja alkaa kuumottaa niskaa, hiljalleen koko selkää. Mukana on myös ylöjärveläinen Raskin perhe, Paula ja Jaakko Rask sekä heidän poikansa Lenni Rask , 8. Paula Rask kertoo, että he lähtivät tutustumaan lähialueen historiaan. Lenni taas rymyää pitkin puskia ja kertoo etsivänsä malmia. Hänen mukaansa sen tunnistaa vaaleista pisteistä tummassa kivessä. Paula Rask toteaa, että paikan historia on osittain traaginenkin. Hän viitannee avolouhokseen hukkuneisiin sukeltajiin, joita hukkui 1980- ja 1990-luvulla neljä kappaletta. Vuoden 2020 alussa tekniikkasukeltaja oli kahdeksan tuntia kadoksissa, mutta pelastui lopulta. Tuijotamme kaikki hiljaa edessä levittäytyvää valtavalaa lampea, jonka väri on jotain sinisen ja vihreän välistä. Opas Pirkko Vuolteen mukaan vihertävä sävy johtuu kuparista. Kivi silmään ja muita tapaturmia Kun mennään kauemmas kaivoksen historiassa, esiin nousevat työturvallisuusongelmat. 1900-luvun alkupuoliskolla työturvallisuudesta ei juuri piitattu, ja kaivostyöläisen varusteisiin kuuluivat rukkaset, kumisaappaat ja haalarit. Niin kutsuttu huopamuoti oli pinnalla pitkään. Melulta suojauduttiin vanutupoilla, mutta suojalaseja ei juuri käytetty – ja ehkä juuri siksi yleisin vamma olikin kivensirun sinkoutuminen silmään. Vaikka vakavia onnettomuuksia sattui harvoin, ei tapaturmilta vältytty. Liukastumiset, putoamiset ja putoavat kivet aiheuttivat eniten loukkaantumisia tai kuolemantapauksia. Kylä on säilynyt Kaivoskylän alkuperäinen muoto ja rakennukset ovat vielä tallella. Keskellä kaivoskylää kohoaa 21 metriä korkea torni, joka on opas Pirkko Vuolteen mukaan vallattu. – Sen ovat vallanneet nimittäin naakat! Nykyään se on niin karmeassa kunnossa, ettei sinne voi mennä. Tornista tehtiin kaivoskylän maamerkki vuonna 1960. Samalla kaivostuvasta tuli museo. Vaikka kaivostoiminta sammui 1960-luvun loppuun mennessä, alue haluttiin pitää matkailukohteena.