Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tampereen Teatterin Peter Pan menee pieleen -esitys on poikkeuksellisen huikealla taidolla ja huolellisesti toteutettua pöljäilyä

Nyt tapahtuu se, mitä Tampereella on odotettu ja pelätty: sekopäisen Lari Halmetojan luotsaama Pirkanmaan polytekninen draamaseura palaa Tampereen Teatterin näyttämölle ja kaikki mahdollinen menee pieleen. Mika Eirtovaaran Tampereelle ohjaama brittikomedia Peter Pan menee pieleen jatkaa fiktiivisen harrastajateatteriryhmän sekoilua siitä, mihin Näytelmä joka menee pieleen jäi. Maailman toheloimman teatteriporukan moukaroinnin kohteena on tällä kertaa satuklassikko Peter Pan . Muilta osin jutun juoni onkin pitkälti sama kuin neljä vuotta sitten: lavasteet sortuvat näyttävästi, henkisiä ja fyysisiä loukkaantumisia tulee, ja ruumiitakin näyttämöllä syntyy – ainakin melkein. Sänkyjen romahtelua ja lautojen mäjähtelyä Sisällöllisesti Peter Pan menee pieleen on puhdasoppista slapstickiä, jossa huumori on kasvoille iskeytyviä lautoja ja niskaan romahtavia sänkyjä. Kaikki on laskettu sen varaan, että kaistapäinen mäjähtely naurattaa ihmisiä. Komedian historia toki todistaa, että ainahan se on naurattanut. Neljä vuotta sitten Tampereen Teatterin katsojatkin riemastuivat siitä, että näyttämöllä mokattiin kaikki, mikä voitiin. Kieltämättä vitsi oli ensimmäisellä kerralla raikas. Tällä kertaa katsomossa tulee kuitenkin olo, että sama sekoilu on jo nähty. Alakouluikäinen kanssakatsoja tosin vaikuttaa hurmaantuneelta. Huippuammattilaisten taidonnäyte Vaikka pöljäilyn vuoksi pöljäileminen väsyttää, täytyy myöntää, että Tampereen Teatteri toteuttaa sen niin laadukkaasti kuin mahdollista. Näyttelijäkokoonpano on osittain eri kuin neljä vuotta sitten, mutta tälläkin kertaa se koostuu maamme huipuista. Suurin syy käydä katsomassa esitys onkin Suomen karismaattisimman naisnäyttelijän, Mari Turusen kyrpiintynyt Helinä-keiju. Hahmo naurattaa, vaikka katsomossa yrittäisi olla kuinka kyyninen. Myös Ola Tuomisen kertojahahmo riisuu raskaimmastakin aseistuksesta. Esityksen visuaalinen maailma lavastuksesta pukuihin ja valoihin on huikea. Visuaalinen ilotulitus ja millin tarkka tekniikka on viritetty pelaamaan saumattomasti yhteen. Esitys on oppikirjaesimerkki siitä, miten teatterissa on mahdollista tehdä katsojan edessä pieniä ihmeitä. Riittääkö mestarillinen taito sitten nostamaan aivottoman pöljäilyn huipputeokseksi? Ehkä ei. Toisaalta, aikansa voi ahdistavina pandemia-aikoina takuulla käyttää huonomminkin kuin nauramalla mäjähtelylle, jonka ainoa tarkoitus on herättää hilpeyttä. ☆☆☆ Käsikirjoitus: Henry Lewis, Jonathan Sayer, Henry Shields. Suomennos: Mikko Koivusalo. Ohjaus: Mika Eirtovaara. Rooleissa: Mikko Nousiainen, Ville Majamaa, Ola Tuominen, Pia Piltz, Timo Välisaari, Mari Turunen, Arttu Ratinen, Osku Ärilä, Matti Hakulinen, Elisa Piispanen, Annika Junno. Lavastussuunnittelu: Marjatta Kuivasto, Lasse Männikkö. Pukusuunnittelu: Mari Pajula. Valosuunnittelu: Raimo Salmi. Äänisuunnittelu: Ivan Bavard. Musiikin sävellys ja sovitus: Ivan Bavard, Henri Lyysaari. Koreografia: Pia Piltz. Kampausten, maskien ja peruukkien suunnittelu: Jonna Lindström. Pre-ensi-ilta Tampereen Teatterin päänäyttämöllä 8.9.2020, Suomen kantaesitys 9.9.2020.