Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tunnin junaa ei kannata tavoitella, rahoille on järkevämpääkin käyttöä

Aamulehden pääkirjoituksessa 13.7. käsiteltiin pääradan toimivuuden parantamisista erityisesti välillä Tampere-Helsinki: joko täysin uusi rata tai nykyisen kunnostus. Koronaepidemiasta on sanottu, että sen jälkeen maailma ei ole samanlainen. Miten yhdistää ilmastomuutoksen torjunta ja koronaepidemiasta oppiminen? Pandemioita on tällä vuosituhannella ollut jo useita, tuskin korona on viimeinen. Koronan inhimillistä ja taloudellista loppulaskua ei ole vielä tiedossa. Toinen samanlainen pandemia kymmenen vuoden sisällä lyö varmasti yhteiskunnat polvilleen. Elvytyksen nimissä niin Suomessa kuin EU:ssa kaivetaan vanhoja projekteja naftaliinista. Elvytetäänkö EU:ta ja Suomea koronaa edeltäneeseen aikaan? Missä on pandemiasta oppiminen? Saksan liittokansleri Merkel julistaa kuitenkin, että EU:lle tarvitaan uusi alku. Konevoimaton yksinliikkuminen ei aiheuta päästöjä ja on parasta lääkettä pandemian torjuntaan. Mitä nopeammin liikut konevoimalla, sitä enemmän tulee päästöjä. Porukoissa liikkujista virukset tykkäävät erityisesti. Julkiset kulkuvälineet ovat periaatteessa ilmastomyönteisiä, mutta pandemian hallinnan kannalta huono ratkaisu. Nopeita junayhteyksiä perustellaan työssä käyntialueen laajentamisella. Mitä pidemmät työmatkat, sitä enemmän energiaa kuluu ja viruksille altistumisaika kasvaa. Tästä näkökulmasta pendelöinnin edistäminen on haitallista. Etäneuvotteluista tuli arkipäivää. Junamatkat Tampereen ja Helsingin välillä ovat minimoitavissa. Radan varren kaupunkeihin voitaisiin perustaa lisää toimistohotelleja, joissa on tarvittaessa läppäriä paremmat etäyhteydet. Pääkaupunkiseudun yrityksille ja organisaatiolle tarjoutuu tilaisuus ostaa tai vuokrata näistä työntekijöilleen tiloja. Etätyö voi olla muutakin kuin keittiön pöydän ääressä työskentely. Etätyöläinen on osa työyhteisöä, joka voi tarjota uusia virikkeitä, kun päivittäin tapaa muitakin kuin oman alan ihmisiä. Jos pääkaupunkiseudulla käy vaikka kerran viikossa, on se jotain muuta kuin jatkuva pendelöinti. Pandemiaoloissa alueiden tartuntariskeissä on eroja. Työskentelyn painopistettä voidaan siirtää satelliittityöpisteiden välillä. Kestävyysvajeenkin kannalta turha pendelöinti on myrkkyä. Työtunteja jää tekemättä, aikaa perheelle jää vähemmän, ja lapsiakin voi jäädä syntymättä.' Päärataa kannattaa kunnostaa, mutta tunnin junaa ei kannata tavoitella. Tunnin radan 5 miljardille on paljon järkevämpääkin käyttöä esimerkiksi toimistohotellijärjestelmän kehittämiseen. Tunnin rata edellyttää uutta ratalinjausta. Sen alle jää useita neliökilometrejä hiilinieluja ja -varastoja. Rakentamiseen palaa dieseliä. Tästä ilmasto ei pidä.