Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Ajanviete Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Ensin tuli itku, sitten pika-aituri Lotta Harala tajusi, ettei hänellä ole hätää – nyt hän kantaa huolta muiden terveydestä ja toimeentulosta

Se maaliskuun päivä oli pika-aituri Lotta Haralalle vaikea. Yhtäkkiä ikäviä uutisia alkoi tippua eri suunnista. Ulkomaan leirit peruttiin, kevään kisakalenterit tyhjennettiin, ja urheilupaikkoja ryhdyttiin sulkemaan. Haralan kevään piti kuumentua Portugalin leirillä ja sen jälkeisillä kisoilla Euroopassa. – Ensireaktio oli, että taatusti lähden kaikesta huolimatta. Sitten todellisuus iski kunnolla. Mietin, ettei tämä kerta kaikkiaan voi mennä näin. Sen jälkeen tulivat epätoivo, itku ja suuttumus, Harala kuvailee. Haralan synkille tuntemuksille on hyvä syy. Viime kausi ei ollut varsinaista vauhtihurjastelua, vaan toipuminen selkäleikkauksesta nousi isoon rooliin. – Nyt olen saanut vammat kuntoon ja treenannut hyvin, joten itseluottamus Tokion olympialaisten suhteen oli hyvällä tasolla. Sitten – kuten niin monesti – uusi päivä muutti mielen. – Tajusin, etten ole uhri, vaan kyse on paljon isommista asioista. Ei minulla ole hätää, emmekä me yleisurheilijat ole ainakaan suurimpia kärsijöitä, vaikka treenaaminen onkin vaikeutunut. Haralalta riittää myötätuntoa esimerkiksi silmänräpäyksessä katkenneiden palloilusarjojen pelaajille ja uimareille. – Ja kyllä jokaisen pitäisi kantaa huolta riskiryhmien ihmisistä, noudattaa viranomaisten ohjeita sekä pitää yhteiskunnan pyörät pyörimässä ja käyttää palveluja. Paljon kysymysmerkkejä Kaikesta huolimatta Haralan päässä pyörii paljon kysymysmerkkejä. Pika-aitojen meno on Suomessa huimaa, ja viime kaudella Tampereen Pyrinnön urheilija joutui antamaan selkäleikkauksen takia tasoitusta muille. – Olen tehnyt ison satsauksen tähän kauteen, jotta saan eron kurottua kiinni. Harjoitusohjelma on tiukka, mutta nyt sen toteuttaminen on haastavaa. Muiden tamperelaishuippujen tapaan Harala pääsee harjoittelemaan muuten suljetussa Kauppi Sports Centerissä. – Luojan lykky! Tietysti ulkonakin pystyy treenaamaan, mutta jalat taitaisivat mennä puuroksi pelkästään Pispalan portaita juostessa, Harala nauraa. Harala kertoo olevansa kalenteriorientoitunut ihminen ja rakastavansa urheilijaelämän ja treenaamisen rutiineja. Nyt kalenteri on tyhjä, ja kaiken yllä roikkuva tietämättömyys potkii rutiineja nilkoille. – Koetan elää ainakin toistaiseksi sen käsityksen kanssa, että kaikesta huolimatta meidän kisamme alkaisivat suhteellisen ajallaan. Onhan tämä kuitenkin henkisesti haastavaa aikaa. Haasteista huolimatta Harala aikoo pitää huolen siitä, että on kunnossa ja valmiina vaikka päivän varoitusajalla, kun käsky kisoihin käy. – Sitten iskee taas pieni paniikki. Sellaista aaltoiluahan tämä nyt on, koska omassa elämässäni urheilu ohjaa kaikkea. Uutiseen Tokion olympialaisten siirtämisestä Harala osasi suhtautua jo paljon tyynemmin. Hänestä oli alkanut tuntua siltä, että urheilevan maailman kokoontuminen yhteen olisi liian hurja riski. – Minulle oli lähtökohtaisesti sama, siirretäänkö kisat syksyyn, vuodella tai kahdella, kunhan me urheilijat tiedämme, mihin tähtäämme. Nyt tiedämme, Harala sanoo. Koko kauden peruuntumista Harala ei ole pohtinut. – Huh huh, en ole tuota uskaltanut pyöritellä mielessä.