Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Hectorin Hexit-kiertue nostatti tunteita täpötäydessä Tampere-talossa – Oliko se nyt tosiaan tässä?

Viime vuonna Hectorin aina loppuvuodesta tehty kiertue peruttiin terveyssyistä, mutta tänä vuonna se toteutui. Pahaenteisesti nimetty Hexit-rundi täytti Tampere-talon totaalisesti. Lopussa 72-vuotias tähti poistui yhden biisin encoren jälkeen hämmentävän nopeasti, toki kiiteltyään meitä ensin vilpittömästi, sydäntään sen merkiksi taputellen, ja koko yleisön osoittaessa äänekkäästi suosiota seisaaltaan. Luultavasti Heikki lähti niin ripeästi ihan vain tunnekuohun vuoksi. Ilman muuta ilmassa oli kollektiivista haikeutta, vaikkeivät jäyhät tamperelaiset sitä erityisemmin osoittaneet eivätkä edes orastavasti vaatineet toista encorea. Sitä tyypillistä ”ei tehrä tästä ny mitään numeroo” -käytöstä. Oliko se nyt tosiaan tässä? Epämääräisin sanakääntein taiteilija itse selitteli, että näitä ison bändin kiertueita tuskin enää tulee, mutta jotain voi tulla. Onhan Heikillä ollut lonkka- ja sydänoperaatio eivätkä ne mitään pikkujuttuja ole, mutta ainakin yleisön vinkkelistä hän näytti hyväkuntoiselta. Itse asiassa hyvinkin klassiselta Hectorilta lierihattua ja laseja myöten mustassa asussa, lenkkarit vain olivat valkeat. Vesku Loiri on kuulemma neuvonut, että ”kun sulla on se jakkara, niin käytä sitä”. Parin biisin jälkeen Heikki tekikin niin. Dylan, Cohen ja Bowie samassa paketissa Eihän ison miehen enää tarvitse todistaa mitään. Liki kuusikymmentävuotinen ura on tuottanut livet ja viime vuoden joululevyn mukaan lukien 25 albumia omalla nimellä ja kopallisen kokoelmia, lukuisista hiteistä puhumattakaan. Päälle ovat tulleet Mestarit areenalla, Cumulus ja satunnaisia rautalankabändejä. Takanreunalla ovat Juha Vainio, Reino Helismaa, Pro Finlandia ja Emma-palkinnot. Vain elämääkin on koettu. Vuonna 2017 ilmestyi osuvasti nimetty elämäkerta Asfalttihippi . Kaiken ohessa Heikki teki vielä mittavan työn radio- ja tv-toimittajana. 1970-luvun lopussa hän näytteli kanssani pitkässä Beatles-kuunnelmasarjassa. Jos Hectorin vaikutusta suomalaiselle rockille arvioi, niin perustellusti voi sanoa hänen olleen täkäläinen versio suurimmista vaikuttajistaan Dylanista , Cohenista ja Bowiesta yhdessä paketissa. Kaikki kolme ovat huippuluokan sanankäyttäjiä ja niin on Hectorkin, oli kyse omista tai kääntämistään biiseistä. Hän on sellainen sanoittaja, jonka on koko lailla mahdotonta jauhaa jonninjoutavuuksia. Todellisuus ja ihmisen viritys kiinnostavat häntä, muodollisuudet eivät. Humaanius ja pateettista saarnausta kaihtava yhteiskuntakriittisyys ovat olleet leimallisia piirteitä. Paikoin erinomainen Mutta millainen tiistain veto oli? Ei hullumpi ja paikoin erinomainen, muttei niin kova kuin pari vuotta sitten, jolloin Hector oli parhaimmillaan (lue: rennoimmillaan). Pääsääntöisesti aika samalla rungolla mentiin. Lehdetöntä puuta ei Heikin mukaan ollut koskaan ennen livenä vedetty ja se olikin neljäntenä kappaleena siihenastisista kirkkaasti paras. Erittäin hieno folkahtava melodia, hyvin hectormaisesti. Siihen asti miksaus oli aika sameasti yksiulotteinen, mutta alkoi sitten terävöityä erottelevammaksi. Uutta live-materiaalia edusti myös ikivanha suomalainen murhaballadi Velisurmaaja . Rankka laulu toteutettiin räjähtävänä rock-versiona. Folkahtavammat numerot toimivat parhaiten. Niissä Hectorin bravuurit, koskettavat sanat ja melodiat, ja entistä laajempi Power Band (jousia oli nyt kolme) pääsivät eniten oikeuksiinsa esityksen pelkistyessä. Heikillä on välillä taipumusta eeppisyyteen, mutta kyllä intiimiys lopulta istuu hänelle parhaiten. Kovemmassa menossa laulu alkoi hautautua. Nielaisin kuun yhdisti herkän ja rajun loistavasti, kun folkmaista melodiaa seurasi yllättävä coda, jonka riffi murjoi hurjasti bluesin ja irkkuilun välissä. Muita huippuja olivat Jos sä tahdot niin , Hallelujah ja Yhtenä iltana . Kaikki niin sanotusti perimmäisten kysymysten äärellä. Soittajista kuuluivat merkittävimmin trumpetisti Janne Toivonen , kosketinsoittaja Matti Kallio tinapillillä ja huilulla ja pari komeaa sooloa riipinyt kitaristi Jussi Turunen . Toinen kitaristi Jarmo Nikku ja kosketinvelho Esa Kotilainen jäivät turhan taka-alalle. Jos uusi kiertue vielä sittenkin tulee (toivottavasti), niin se voisi sitten olla Nextit.