Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Matti Kuuselan essee: Kari Aronpuro on mieluummin lasten ystävä kuin maailman kuningas – 80 vuotta täyttävä runoilija kirjoittaa niin kirkkaasti että aikuinenkin ymmärtää

Alussa on Kari Aronpuro . Sitten tulee muutama muu, viimeisimpinä Kari Hotakainen ja Jari Tervo . Erikoista: miten ihmeessä näillä luovuuden ja huumorin jättiläisten vanhemmilla ei ole ollut tämän enempää mielikuvitusta? Kari, Jari ja Kari. Ehkä siinä piileekin sanataitureiden salaisuus. On pitänyt repiä huumori ja ilo ihan itse. Niin, jos pitää luonnehtia Aronpuron runoutta kahdella sanalla, ne ovat ilo ja leikki. Kolmas sana jo karkottaakin useimmat lukijat. Ja se sana on äly. Oikeasti sitäkään ei pidä pelätä. Aronpuro poikkeaa syvällisyyksissä kuin oluella. No hyvä. Arvaan, että Hotakainen ja Tervo eivät myönnä Aronpurolla olleen mitään vaikutusta heidän teksteihinsä. He ovat kuitenkin väärässä. Jokainen elävä suomalainen runoilija on oppinut jotain tänään 80 vuotta täyttävältä tamperelaiselta. Vain Paavo Haavikko , Risto Ahti , Eeva-Liisa Manner ja Pentti Saarikoski kuuluvat sanan ja runon puhdistamisessa samaan pääsarjaan Aronpuron kanssa. Niin. Manner ja Saarikoski. Tästä olen Aronpurolle avoimen kateellinen: hän tunsi henkilökohtaisesti molemmat. Sanojen ihme Manner oli tärkeämpi, tietysti. Hän opetti ujolle nuorukaiselle kädestä pitäen tärkeimmän, sanojen petollisuuden. Niitä pitää alati vaania, puhdistaa ja karsia. Hienosti sanottuna Eeva-Liisa-täti talutti Aronpuron imagismiin. Tiedän, kuulosta pahalta. Mutta Aronpuro selittää asian niin yksinkertaisesti, että tamperelainenkin ymmärtää. Sanat, tää on ihme juttu! Olette saanu unenne totee. Joka iikalla ny ihan oma paikka ja teirät on järkätty tollai riveihi Teirän tarttee ny käyrä messeinä markkinoille Tästä on kirjallisuudessa kysymys. Sanoista, ja niiden oikeista paikoista. Harmi vain, että sitten pitää vielä lähteä kaupittelemaan niitä rinta rottingilla turhuuden markkinoille. Ajatusta kauppaamassa Samasta asiasta kirjoitti myös Pentti Saarikoski. Pyydän anteeksi seuraavan lainauksen sopimatonta pituutta, mutta minusta se kuvaa kaikkea paremmin kuin mikään muu. Katsoo kauas/etsii etsimistään/ajattelee ajatustaan, pilven varjoa/nurmikon yli, tähän hän saa tyytyä/ja hän lähtee myymään ajatustaan/panee laukkuun evästä, kahden ison kalan silmät/juureksia, juustoa/kanervankukkia ja nokkosenlehtiä/kävelee tietä pitkin ja laulaa jotain laulua/kaupungissa on markkinat ja hän on matkalla sinne/myymään ajatustaan/katsoo ympärilleen/jotenkin kaikki kuitenkin on niin kuin pitääkin/hän on ihan iloinen, hän tietää/maantietä talsiessaan, tietää jo/ettei tule saamaan ajatustaan kaupaksi. Arvaatteko, mitä Manner ja Aronpuro tähän sanoisivat? – Pentti, olet ollut liian kauan Ruotsissa. Korjaa runosi loppu; ettei saa ajatustaan kaupaksi. Lasten ystävä Vaikea arvata, kummasta tamperelaiset Kari Aropuron paremmin muistavat, runoista vai saduista? Hän oli yli 20 vuotta töissä Lamminpään sivukirjastossa, jossa luki lapsille satuja. En pysty kuvittelemaan kauniimpaa ammattia, hetkeä, ihmettä – runoilija, satu, lapset, mielikuvituksen lento. Aronpuro antaa itse eräänlaisen vastauksen viimeisimmässä teoksessaan Pelkkää barnumia . Siitä löytyy lopullinen viisaus: Minä olin ylpeämpi nimityksestä Lasten ystävä kuin arvonimestä Maailman kuningas. Satu kirjaimista Juhlapäivän kunniaksi sepitän tähän semioottisen sadun ja omistan sen Kari Aronpurolle, tykkaa tai ei. Aata harmittaa aika tavalla. Se on kerta kaikkiaan kyllästynyt olemaan aina ensimmäisenä. Niinpä se lähtee etsimään uutta paikkaa, pysähtyy Been kohdalla, kysyy arasti voitaisiinko vaihtaa sijaintia. ”Mitä ihmettä sinä höpiset? Baudelaire, Benjamin, Bach, Beethoven, Baudrillard, Barnum. En kai minä niistä luovu”, kirjain vastaa lähes loukkaantuneena. Aa huokaa, ohittaa oudosti vääntyneen Ceen ja pysähtyy Deen kohdalla. ”Minäkö diskurssien alajuoksulle? Älä unta näe”, se vastaa. Entä mitä sanoo G? Aa panee toivonsa Geehen, kysyy ystävällisesti: ”Miksi näyttää siltä kuin olisit nielaisemassa kielesi?” ”Ei, minä vain olen niin ujo, että imen alati alahuultani”, Gee vastaa. Aa tajua oitis, ettei Geestä ole ensimmäiseksi kirjaimeksi, rohkaisee sitä, sanoo: ”Olet kaikkein kaunein kirjain. Sitä paitsi Gide alkaa sinulla”, se sanoo. Ei taida tulla mitään. Aan alaviiva alkaa jo väpättää, kun se ohittaa kirjaimen toisensa jälkeen. Kunnes se tajuaa tuijottavansa itseään, vain tyhmät pisteet pään päällä. ”Mitä ihmettä sinulla on tuolla ylläsi? Jotain roskia?”, Aa kysyy ja Ää purskahtaa itkuun. ”Kehtaatkin kysyä. Kaikki niistä huomauttelevat. Ja arvaa vain, miten vaikea niitä on kuljettaa mukana. Aina meinaavat unohtua.” Aa huomaa hetkensä koittaneen, sanoo muka muina kirjaimina ”voisin ottaa ne sinulta”. Lopun ärväättekin. Ehtoolla kotio Päätetään parhaalla mahdollisella tavalla, siis Kari Aronpuron säkeisiin: Kun tuun ehtoolla kotio rakakakara karkaa sylii kärttää lukee panem maata hänestä oikeelle kärelle kattotaan Kanan sana ja sitte Porsas Urhee ei tehrä numeroo onnellisuuresta nautitaa hetkev vermeist Syntynyt Tampereella 30.6.1940. Kirjoitti ylioppilaaksi 1961 ja suoritti kirjastotutkinnon 1964. Oli kirjastonhoitajana Tampereen yliopiston kurssikirjastossa vuosina 1964–1971, Rääkkylän kunnankirjastossa 1972, Kemin kirjastossa 1972–1981 ja Tampereen Lamminpään kirjastossa 1981–2003. Esikoisteoksestaan Peltiset enkelit (1964) lähtien Aronpuro on kulkenut omia polkujaan. Kokoelmia on ilmestynyt 22. Tärkeimpiä käännöksiä ovat Hans Magnus Enzensbergerin Mausoleumi ja Ezra Poundin Pisan cantot. Aronpurolle on myönnetty J. H. Erkon esikoisteospalkinto, Runeberg-palkinto, Tanssiva karhu -palkinto, Eeva-Liisa Manner -runopalkinto, Väinö Linnan palkinto, Pro Finlandia, Valtion kirjallisuuspalkinto, Eino Leinon palkinto ja Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran palkinto, Alex Mattson palkinto. Vuonna 1991 Aronpuro oli runokokoelmallaan Tasanko 967 ehdokkaana Finlandia-palkinnon saajaksi. Pirkkalaiskirjailjoiden jäsen Aronpuro on ollut vuodesta 1965. Nykyään hän on kunniajäsen.