Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Juha Perälälle tehtiin alakoulussa ilkeä pila, joka jätti vessakammon pitkäksi aikaa – Uutuusohjelman juontaja on oppinut kantapään kautta, miten mokailun voi kääntää omaksi eduksi

Oven takaa kuului rapinaa ja tirskumista, ja siinä samassa se jo tempaistiin auki. Juha Perälä ei ehtinyt reagoimaan mitenkään. Hän näki oviaukossa lauman koulukavereita, jotka osoittivat häntä ja nauroivat. Perälä kävi tuolloin ala-astetta ja oli mennyt pahaa aavistamatta koulun käytävän vessaan. Lukon aukaisi ulkopuolelta helposti vain avainta pyöräyttämällä. Joku oli keksinyt ilkeän pilan, jonka kohteeksi Perälä joutui. – Siinä minä seisoin pikku pylly paljaana pissalla. Se oli nolo ja kiusallinen hetki. Olin vessassa pitkään ja ajattelin, etten ikinä tule ulos. Vessoja kohtaan jäi pitkäksi aikaa kammo, Perälä kertoo. Jonkin ajan kuluttua Perälä alkoi kuitenkin kääntää noloa episodia toisin päin. Hän kertoi siitä niillekin, jotka eivät olleet siitä kuulleet – ja nauroi päälle. – Homma kääntyi päälaelleen. Kun nauroin itse itselleni, otin aseet pois toisilta. Vähitellen tavasta tehdä hölmöjä asioita ja asettaa itseni naurunalaiseksi kehittyi osa persoonaani. Myöhemmin hölmöilystä on tullut Perälän tavaramerkki mediassa. Jos panee itsensä likoon, ei ole mitään hävettävää tai pelättävää. Uudessa ohjelmassa ketään ei nolata Tiistaina Foxilla alkaneessa Melkein mensa -viihdeohjelmassa Perälä toimii juontajana. Siinä hän haluaa opettaa ihmisille, miksi mokaaminen voi olla hauskaa ja miksi on tärkeää osata nauraa itselleen. Ohjelma perustuu suosittuun norjalaiseen formaattiin ( Huskestue ). Toisena vakiokasvona nähdään näyttelijä Eero Ritala , joka kilpailee joka jaksossa vaihtuvien kolmen vieraan kanssa. Tietokilpailu ei varsinaisesti ole mikään uusi ohjelmaidea, mutta tässä Perälää kiinnosti tapa, jolla jännitystä ja huumoria luodaan. Vastausvuoron kilpailija saa suoriutumalla oudoista tehtävistä. Tällainen voi olla vaikkapa äänen saaminen vetopasuunasta. Tyhmyydestä rangaistaan muun muassa sähköiskuilla ja erilaisilla ”läpsyttimillä”. Ne ovat Perälän mukaan hellä versio entisaikojen karttakepillä lyömisestä. – Itse puhuisin kannustimista, eikä ketään satuteta tai nolata. Kysymyksetkään eivät ole mitään Suomen Tietoviisas -tasoa, vaan vastaukset ovat kaikille tuttuja, Perälä sanoo. – Silti vääriä vastauksia tulee. On kiehtovaa nähdä, miten ihminen muuttuu lyhyen vastausajan ja rangaistuksen uhan paineen alla. Silloin Ruotsin pääkaupunki saattaa olla Oslo. Jaksojen kuvaaminen viivästyi koronan takia. Ne saatiin silti kuvattua poikkeusoloissa kesäkuussa ja onneksi oikean yleisön edessä. Tyhjässä studiossa tunnelma olisi latteampi. ”Kaikenlaisia tyhmä kuin saapas -videoita” Uusi ohjelma herätti Perälän mukaan joissakuissa vieraissa alkuun vähän epäluuloa ja varauksellisia ajatuksia. – Youtubesta löytyy kaikenlaisia tyhmä kuin saapas -videoita. Jotkut pelkäsivät mahdollisuutta, että tulevat nolatuksi. Selitimme Eeron ja tuottaja Taku Kaskelan kanssa ohjelman pointin. Perälän mukaan tuo pointti on juuri se, ettei kaikkea – eikä erityisesti itseään – pidä ottaa niin kuolemanvakavasti. Tämä tuntuu monilta unohtuneen. Jatkuva virheiden pelko ja huoli siitä, että muut pitävät tyhmänä ja osaamattomana, on myös psykologien mukaan todellinen ongelma esimerkiksi työelämässä. Tarve tehdä kaikki täydellisesti on yksi syy loppuunpalamisten taustalla. Ja kun ei osata yhtään hellittää, tehdään hyvin todennäköisesti virheitä vielä enemmän ja täysin turhissa paikoissa. Tai sitten mokat yritetään kätkeä ja keskitytään syynäämään toisten tekemisiä. Perälästä vaikuttaa myös siltä, että tänä aikana monet ovat hukanneet suhteellisuudentajunsa suhteessa toisiin ihmisiin. – Nykyään pyritään koko ajan hakemaan toisista ihmisistä pahastumisen syitä vaikka joistain ikivanhoista asioista. Ihmisiä ajetaan kulmaan ja se on raakaa. Tämä ohjelma on vastaisku sille. Ehkä elämässä voisi rauhoittua hetkeksi eikä ottaa kaikkea niin vakavasti koko ajan. Koronakevät oli Perälästä jo tarpeeksi rankkaa aikaa, ja tulossa voi olla vielä koronasyksy. Tähän yhtälöön hän ei enää lisäisi pahantahtoisuutta ja toisten lyttäämistä. Kukaan ei muistele mokaasi Perälä ymmärtää, että mokaamisesta seuraava nolo tunne on inhimillinen. Silloin maailma pienenee, eikä siihen tunnu mahtuvan mitään muuta kuin oma töppäys. Hän muistaa hyvin kylmäävän naurunremakan Mäntän lukion liikuntasalissa. Perälän aloitteleva bändi esiintyi koko koululle, kun osa hänen huolimattomasti kasaamastaan rumpusetistä kaatui. Rumpujen takana istuvalla Perälällä oli sama tunne kuin lapsena koulun vessassa. – Sitten nostin pääni ja osoitin kapuloillani kaatunutta rumpua kaikille. Kokosin setin ja jatkoin soittamista kuin ei mitään, eikä kukaan tullut sanomaan mitään keikan jälkeen. Usein paras tapa reagoida onkin nostaa käsi ylös virheen merkiksi ja jatkaa ilman selityksiä. Näin Perälä on tehnyt myös silloin, kun hän JVG:n keikalla vieraillessaan räppäsi aivan väärään aikaan, tai kun hän vakavaa puhetta pitäessään unohti yhden pääkohdista. – Näitä sattuu, eikä maailma siihen pysähdy. Virhe ei todennäköisesti vaikuta edes omaan elämään paitsi pään sisällä. Ja mokasi nähneet ihmiset menevät koteihinsa perheidensä luo, eivätkä kelaile asiaa enempää. Viihdyttäjällä on taakkansa Hauskan miehen rooli ei aina ole helppo. Vaikka huumori olisikin osa luontoa, voi rooli Perälän mukaan olla myös raskas kantaa. Varsinkin, jos se on kulkenut mukana ala-asteelta asti. – Yksi syy, miksi lähdin mukaan Melkein mensaan oli se, että pääsin pois hassuttelijan roolista. Sain tehdä jotain erilaista, eikä ollut paineita naurattaa. Viihteestä vastaavat Eero ja kilpailijat. Sama linja näkyi edellisessä tv-projektissa Periksen unelmaduuni . Siinä hän yritti löytää uutta kulmaa ja ratkaisua vakavaan asiaan, nuorten työllistymiseen. Perälä muistuttaa, että huumorissa pitää ymmärtää tilannetaju ja se, että ihmiset ovat erilaisia. Luokan ja työpaikan pellen viittaa kantavakaan ei aina jaksa kuunnella vitsailua. Iän myötä Perälä on huomannut sen itsekin. Vaikka kaveriporukka olisi kuinka hyvä ja hauska, toivoisi muutaman tunnin naljailun jälkeen sen jo vähän rauhoittuvan. Hän sanoo olevansa kuitenkin aika paksunahkainen. Ja kun kerran on leikkiin ryhtynyt, pitää leikki Perälän mukaan myös kestää. Muu olisi tekopyhää. Mutta jos toisen raja tulee aikaisemmin vastaan, Perälä uskaltaa puuttua tilanteeseen. – Huomaan kyllä ihmisen kasvoista, milloin juttu alkaa mennä yli. Silloin olen sanonut muille, että nyt kannattaa vähän höllätä. Melkein mensa, Fox klo 20