Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Kun hankala oppilas rellestää, kiltit poistetaan luokasta

Muistatteko jälki-istunnot? Ei sillä, että ennen olisi taas jokin asia ollut paremmin kuin nykyään, mutta ennen niitä ylipäätään oli, jälki-istuntoja. Koulupäivän jälkeen pulpettiinsa jäivät nököttämään huonosti käyttäytyneet tai tehtäviään laiminlyöneet oppilaat. Jälki-istunnossa he tekivät yleensä myös ekstratehtäviä. Jututin taannoin paria 80-luvulla jälki-istunnossa istuskellutta. Molemmat korostivat varsin yleisen kurinpalautuskeinon tehokkuutta. ”Tuli keskityttyä, kun ei ollut porukkaa provosoimassa ja sain tehtyä tehtävät. Ei niitä kotona kukaan valvonut.” ”Olin toiminut väärin ja tunsin sen, harmitti istua siellä, kun kaverit menivät menoihinsa.” Toki on todettava, ettei monen lapsuudessani jälki-istunnossa istuneen elämänpolku ole ollut kovin ehyt tai lempeä, mikä kertoo ehkä myös siitä, ettei ongelmaoppilaiden ongelmiin tartuttu kuraattorein ja terveydenhoitajin samaan tapaan kuin nykyään. Kaipaan jälki-istuntoja silti. Kaipaan kurinpalautuskeinoja. Muistanette tämänkin: opettaja poisti tuntia häiritsevät oppilaat luokasta, jotta oppimisen rauha säilyisi. Nyt opettaja saattaa ohjata käytävälle oppilaita, jotka haluavat keskittyä, kun luokassa joku häiriköi ja rellestää. Vaihtoehtoisesti tunnolliset oppilaat voivat saada kuulokkeet mekkalan torjumiseksi. Kouluissa painotetaan perusopetuslain pohjalta tehtyjä ohjeita, joiden mukaan ensimmäinen keino puuttua häiriköintiin on keskustelu oppilaan kanssa. Jos keskustelu ei auta, opettaja voi poistaa tai määrätä oppilaan poistumaan luokasta. Tehtäviinsä syventyvien oppilaiden poistaminen tai äänieristäminen kuulostavat opettajan hätähuudolta. Koska tunnelmaa ei saada rauhoittumaan, yritetään pelastaa edes näiden oppivaisten oppilaiden keskittyminen. Luokka ei ole enää ainoa oppimisen paikka, totta sekin. Koko koulu voi olla oppimisympäristö lähes naulakoita myöten, mutta silti. Joissakin tilanteissa vanhat järjestyksenpidon tavat voisivat olla hyvät. Ne voisivat palvella myös levotonta oppilasta. Kuten jälki-istunnossa istunut totesi: Edes silloin joku patisti tekemään läksyt ja olemaan kasvokkain omien ajatusten kanssa. Edes silloin tuntui, että saan jotakin tehdyksi. Kirjoittaja on Aamulehden Hyvä elämä -osaston toimittaja.