Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Mäkivalmentajan uran parasta kisaa juhlittaisiin nykyään kuin voittoa – silloin suoritusta ei huomannut juuri kukaan

Suomen mäkihyppymaajoukkueen päävalmentaja Lauri Hakola on monesti puhunut menneisyyden painolastista. Menneisyydellä hän tietysti tarkoittaa sitä, että lajista puhuttaessa taustalla häälyy kuva voittoja tuulettavista suomalaishyppääjistä. Ruka on kuitenkin paikka, joka suorastaan pakottaa puhumaan menneistä. Eihän siitä ole kuin 13 vuotta, kun päävalmentaja Hakola hyppäsi uransa parhaan maailmancupin kisan juuri Rukalla. Hakola oli kymmenes, joka taatusti maistuisi hänen nykyisille suojateilleen. – Ensimmäisenä tuosta tulee mieleen järkyttävä tsägä olosuhteissa, Hakola nauraa. Hänen kannaltaan ikävä puoli oli se, että hän oli Rukan mäkikisassa vasta neljänneksi paras suomalainen. Arttu Lappi voitti ja Veli-Matti Lindström oli neljäs. Hakolan edelle ponnisti myös Kalle Keituri. Ei ihme, että Hakolan sijoitusta ei juurikaan juhlittu. Hakola kuitenkin muistelee omaa uraansa hyvillä mielin, vaikkei menestys ollutkaan sitä, mitä hän toivoi. – Toki lähtökohtiin oli parempaa kuin moni uskoi. Juniorina en osannut hypätä ollenkaan. Esimerkiksi Hopeasompa-kisoissa paras sijoitukseni oli toiseksi viimeinen. Hyvä valmentajakoulu Hyppyuransa ajan Hakola oli liki koko ajan vakaa B-maajoukkueen suorittaja. Mitä läpilyöntiin olisi vielä kaivattu? – Ehkä se oli kiinni henkisistä ominaisuuksista. Ja tekniikan perusvarmuuden taso jäi uupumaan. Olin liian ailahtelevainen. Hakola näkee, että oma hyppyura oli mainio koulu Suomen mäkimaajoukkueen päävalmentajaksi. – Tätä työtä ajatellen oli vain hyvä, että oli monenlaista vaikeutta ja kaikenlaisia kiviä piti kääntää. Nyt voin vajavaisilla kyvyilläni auttaa näitä jätkiä, jotta voivat oikoa edes muutaman mutkan enemmän kuin minä aikanani. Kivien kääntämistä oli sekin, että yhdessä vaiheessa Hakolan piti kerätä pulloja, jotta saisi ruokarahaa. – Noh, raha oli välillä tiukassa. Kaikki meni urheiluun ja elääkin piti. Se oli haastava yhtälö, mutta kovimmat pääsee siitä läpi. Nykyään siihen ei sentään mäkimiesten tarvitse turvautua.