Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Saanko kertoa teille hieman sukistani?

Tätä kolumnia kotona etätöissä kirjoittaessani olen avojaloin, koska ulkona näyttää helle nousevan ja tuntuu mukavalta olla ja tallustella avojaloin. Normaalisti kirjoittaisin Moron toimituksessa. Jaloissani olisi toki sukat, joiden takia on nyt takana sinnikäs kymmenen vuoden taistelu. Kerron sukistani kohta lisää, mutta tiesitkö, että Tampere on sukkakaupunki. Kaikki tuntevat Tampereen mahtavan historian kenkäkaupunkina. Sukkia ei niinkään meinata muistaa. Tampereella on toiminut monia isoja ja pieniä sukkatehtaita vuosikymmenten saatossa. Kirkkaimpana yhä loistaa Koivistonkylässä Sidoste. Terrieri-logostaan mieleen jäänyt perheyritys perustettiin jo vuonna 1945. Nykyään Sidoste valmistaa Tampereella noin miljoona sukkaa vuodessa. Toinen iso paikallinen on Ylöjärvellä toimiva Sukkamestarit oy. Lisäksi on liuta Tampereella ja Pirkanmaalla toimivia yrityksiä, jotka valmistavat muun muassa erikoissukkia tai myyvät esimerkiksi yrityksille ja urheiluseuroille heidän logoillaan tehtyjä sukkia. Kotimaisen tavaran ostaminen on mielestäni meidän jokaisen velvollisuus. Etenkin nyt. Kotimaisia tuotteita hankkimalla tuet työllisyyttä ja hyvinvointia. Usein myös saat paljon halpatuontia laadukkaamman tuotteen ja kaupan päälle hyvän mielen. Itselläni ainakin askel kevenee, kun jalassa on Tampereella valmistetut sukat. Tamperelaisia ja kotimaisia sukkia löytyy helposti kauppojen sukkahyllyistä. Oma sukkataisteluni alkoi, kun kaksi poikaani kasvoivat teini-ikään. Samalla kasvoivat heidän jalkateränsä ja siitä se alkoi. Ensin alkoivat hävitä vaimon sukat, erityisesti mustat ja urheilusukat. Koossa 36–37 kävi karmea kato, ja sukanjäljet johtivat tietysti nuorisoon. Kasvu jatkui ja tiesin, mitä odottaa. Silti sukkakadon määrä koossa 39–42 pääsi yllättämään. Tuntui, ettei minulla ole etenkään mustia sukkia, vaikka niitä kannoin kaupasta liki viikoittain. Eikä niitä ikinä löytynyt mistään. Nuorukaisten vauhti oli sitä luokkaa, että sukkien kulutus meinasi ylittää kantokykyni. Reikäisiä sukkia meni roskiin kuin liukuhihnalta. Minä kannoin kaupasta uusia itselleni ja pojille, mutta vielä en tajunnut parasta jujua. Sukkalaatikkoni on pysynyt kunnossa siitä lähtien, kun luovuin mustista ja harmaista sukista ja aloin ostaa mahdollisimman kukertavia ja räikeitä kuvioituja sukkia. Hassuimpia teinit eivät halua ”lainata” ja muut on helppo jäljittää. Seuraavaksi aion ostaa Sidosteen Tampere-sukat. Kirjoittaja on Moron toimittaja Sukkien kulutus meinasi ylittää kantokykyni.”