Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Jukola 2019 Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Kasvikin oppii ja muistaa – Orkideat johdattivat luontokuvaajat älykkyyden äärelle

Omakotitalon pihaa reunustavan metsän laidassa on kymmenkunta metriä pitkä kaistale täynnä lintujen ruokinta-automaatteja, siemenmakkaroita ja talipalloja. Oraville on katettu oma ateriointipaikka. Valtaisa vihervarpusten parvi tirskuttaa niin, että muut ruokavieraat tuntuvat lähes mykiltä. Talo sijaitsee Hämeenkyrön Lavajärvellä. Siinä asuu kaksi intohimoista luontoharrastajaa. Toimittaja Riitta Angervuo ja maatalouslomittaja Aarre Leskinen ovat jo eläkkeellä, mutta ovat luoneet uuden uran palkittuina luontokuvaajina. Nyt ei kuitenkaan puhuta ensisijaisesti valokuvista, vaan aiheena on kasvien älykkyys ja pariskunnan kasvien elämästä kirjoittama ja kuvittama uusi kirja. Tai kasveista siis pitäisi puhua, mutta linnut tunkevat sekaan vähän väliä. – Niin, miten se älykkyys nyt määritellään — mutta onkos tuolla punavarpunen — se on sekä biologinen että filosofinen kysymys — no nyt tulivat punatulkutkin syömään — tästä on tutkijoillakin erilaisia näkemyksiä — mutta tuollahan laulaa laulurastas... Kämmeköiden kutsu Taitaa olla parasta kertoa, miten kaikki lähti liikkeelle. Leskinen on kuvannut eläimiä ja kasveja jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan, Angervuon aktiivinen kuvaajaura alkoi parikymmentä vuotta sitten. Pariskunnan yhteinen taival käynnistyi kirjeenvaihtoilmoituksesta, rakkaus luontoon oli se vahvin yhdistävä sinetti. Polku on kulkenut lähes ympäri maailman ja pohjoisesta etelään, Nordkapista Tulimaahan. Matkaa on tehty ennen kaikkea kämmekkäkasveja eli orkideoita etsien. Kuulostaa hullulta, että leipätöistä eläköitynyt pariskunta intoilee tiettömien taipaleiden ja tuhannen vaivan takana olevista pikkuisista kukista, suunnitellen yhä uusia reissuja kuvauskohteiden luokse. Orkideaharrastus on kuitenkin avannut Angervuolle ja Leskiselle oven sellaiseen maailmaan, josta eivät ihmettely ja tutkiminen lopu. – Orkideoissa viehättävät niiden kauneus ja inhimilliset piirteet. Taiteessakin orkideoita kuvataan usein eroottisessa valossa, Angervuo sanoo. – Orkideat ovat myös kiehtovan oikukkaita. Ne eivät kuki läheskään joka vuosi. Esimerkiksi tikankontti kukkii luonnossa kasvaessaan ensimmäisen kerran vasta 5—10-vuotiaana, Leskinen täydentää. – Vuonna 2002 olimme lähdössä Hämeenkyröstä Teiskoon kuvaamaan kämmeköitä. Tulin alkumatkasta sanoneeksi, että jospa mentäisiinkin Lappiin katsomaan, löytyykö sieltä neidonkenkiä, Angervuo kertoo. – Käännyimme saman tien kotiin, kokosimme kamppeet Lapin-matkaa varten ja lähdimme ajamaan. Sillä reissulla päätimme kuvata kaikki Suomen kämmekkälajit, joita on noin 35. Kilpisjärveltä olikin hyvä jatkaa Norjaan sikäläisiä kukkia etsimään. Samalla matkalla olemme oikeastaan vieläkin. Maailman ääriin Mitä syvemmälle pariskunta sukelsi orkideojen maailmaan, sitä pidemmiksi kuvausreissut muuttuivat. Tutuiksi tulivat Eurooppa, Grönlanti, ja Meksiko. Etelä-Amerikassa rämmittiin muun muassa Perun Andien viidakoissa. Maailman eteläisimmät orkideat Angervuo ja Leskinen löysivät Tulimaasta. Toki matkoilla kuvattiin paljon muutakin kuin orkideoja. Samalla kasvoi tietämys kasvien kyvystä ratkaista ongelmia ja omalla tavallaan oppia ja muistaa, olla tietoisia itsestään ja ympäristöstään. Kuvagallerian karttuessa pariskunta päätti koota Suomen kämmekkäkasveista kirjan. Apurahan myötä suunnitelma laajeni, ja tavoitteena oli tehdä kuvateos ääriolojen orkideoista. – Kustantajia tosin ei ajatuksemme innostanut. Kirjoitimme kuitenkin lehtijuttuja kuvausmatkoilta. Yksi Apu -lehteen tekemämme tarina käsitteli kasvien älykkyyttä. Se noteerattiin Minerva-kustantamossa, josta otettiin yhteyttä ja ehdotettiin jutun laajentamista kirjaksi. Materiaalia ja tutkijakontakteja meillä oli jo valmiiksi, joten lopulta kirja syntyi aika nopeasti. Salatut elämät Kasvien salainen elämä ilmestyi huhtikuussa. Siihen Angervuo ja Leskinen kokosivat kasvien älykkyyttä koskevia tutkimustuloksia, omia havaintojaan ja ottamiaan valokuvia. Kasvien kykyä toimia eri tilanteissa on tutkittu pitkään, mutta paljon on vielä selvittämättä. Siitä monet tutkijat ovat kuitenkin yhtä mieltä, että kasveja voidaan kaikella syyllä kutsua älykkäiksi. Näin ainakin on, jos älykkyyttä ei määritellä pelkästään eläinten lähtökohdista. Aiemmin ajateltiin, että aivot ja hermojärjestelmä ovat älykkyyden edellytykset. Näin rajaten älykkyyttä löytyisi vain 0,3 prosentilla maapallon asukeista. Monet tutkijat ovatkin laajentaneet älykkyyden käsitettä. Jo Charles Darwin aikoinaan oli sitä mieltä, että kasvien juuria voidaan pitää niiden aivoina. Angervuo ja Leskinen toteavat, että kasvit ovat hyvin tietoisia ympäristöstään. Ne erottavat valoja ihmistä tarkemmin. Ne tunnistavat ilmassa leijuvia tuoksuja ja reagoivat niihin. Kasvit tietävät kun niihin kosketetaan ja myös erottavat erilaiset kosketukset. Ne tunnistavat geneettiset sukulaisensa, tuntevat painovoiman ja maan magneettiset kentät. – Kasvit ovat myös tietoisia menneestä, sillä ne muistavat kokemiaan tauteja tai hyönteisen tekemiä tuhoja, ottavat niistä opikseen ja osaavat toisella kerralla torjua niitä nopeammin ja tehokkaammin. Testaa itse Kasvien nerollisuudesta voi tehdä havaintoja lähiluonnossakin. – Esimerkiksi ketunleivät, eli käenkaalit, ovat hyvin tuntoherkkiä. Ne sulkevat lehtensä, kun niitä koskettaa. Ketunleipä suputtaa lehtensä suojakseen myös yöllä, kovalla sateella ja paahteella. Leskinen kertoo. Kaikilla kasveilla ja eläimillä yksisoluisista alkaen on sisäinen kello, joka monin tavoin säätelee eliöiden toimintaa. – Nuoret auringonkukat ja valkovuokot seuraavat kukkiessaan auringon kulkua taivaankannella. Aamulla kukat katsovat itään kun aurinko nousee, kääntyvät päivän mittaan auringon perässä ja menevät illalla nukkumaan lännen puoleen kääntyneinä. Yöllä ne kuitenkin sisäisen kellon auttamana kääntyvät takaisin idän suuntaan ja ovat valmiina odottamassa aamun sarastusta. Taas tien päälle Entä nyt, kun Kasvien salainen elämä on saateltu maailmalle? Voisi ajatella, että kirjoitusrupeaman jälkeen on aika henkäistä. Katin-, tai ehkä pikemminkin tikankontit. Kun tämä juttu ilmestyy, ovat Angervuo ja Leskinen melko varmasti Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen kevätretkellä Pälkäneellä. Kuun taitteessa kohteena on Lappi ,ties monettako kertaa. Pohjoisesta löytyy joka kerta jotakin uutta. – Jollei sitä ennen käväistä saaristossa kuvaamassa lintuja. Tulimaahankin olisi mukava matkustaa uudestaan. Väittävät, että sieltä on löytynyt uusia orkidealajeja! Toimittaja, luontokuvaaja. Syntynyt 1944 Riihimäellä. Asuu Hämeenkyrössä. Työskennellyt muun muassa free lancerina ja yli 30 vuotta Ylen Tampereen aluetoimittajana radiossa ja tv:ssä. Kirjoittanut juttuja myös aikakauslehtiin. Erikoisalueena luontoaiheet. Juttu- ja kuvausmatkoja ympäri maailman. Saanut useita kansainvälisiä valokuvapalkintoja. Arvonimi AFIAP (Artiste Fédération Internationale de l´Art Photographique) myönnetty vuonna 2008. Aarre Leskinen Luontokuvaaja. Syntynyt 1947 Hämeenkyrössä, jossa asuu edelleen. Hylkäsi kansainvälisen politiikan opinnot ja teki työuran maatalouslomittajana. Toiminut myös opettajana ja Hämeenkyrön Sanomissa kuvantekijänä. Harrastanut luontoa ja luontokuvausta lähes koko elämänsä. Kirjoittanut juttuja aikakauslehtiin. Arvonimi AFIAP (Artiste Fédération Internationale de l´Art Photographique) myönnetty vuonna 2008.