Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

”Raha oli tiukassa, moni ruoka oli kortilla, mutta jouluna kukin yritti parhaansa” – Matti Pitko muistelee lapsuuden joulujaan Valkeakosken Asevelitiellä

Pihamme kuuset ovat aina vartioineet siinä, mutta tänään ne näyttävät vieläkin suoremmilta ja juhlallisemmilta. Lintulauta keinuu omenapuun oksassa. Punatulkut ovat valmiit jouluun. Niillä on aina punaharmaa juhlapukunsa. Toivon, että näkisimme, kuinka suuri lahja on elämä, tämä maapallo aurinkoineen, kuineen, kuusineen ja hankineen. Taivas ripottelee ihmisen tielle yhä uusia lahjoja, että ihminen muistaisi. Ja kun muistaa, ei voi kuin kiitollisuudesta itsekin antaa. Juuri, kun kaikki tämä sykähdyttää eniten, Kirka laulaa radiossa: Surun pyyhit silmistäni pois. Aika monta joulua on jo eletty, mutta ensimmäiset jouluni muistan Valkeakosken Asevelitieltä. Monet perheet olivat muuttaneet sodan jälkeen jouluksi keskeneräisiin taloihin, mutta halu omaan kotiin ahtauden, nälän ja sodan jaloista oli ylittämätön. Uuden kotikatumme varteen asettui asumaan uusi sukupolvi. Knuutilassa syttyivät joulukuuseen valot päiviä ennen joulua. Se oli ikään kuin joulun valomerkki. Raha oli tiukassa, moni ruoka oli kortilla, mutta jouluna kukin yritti parhaansa. Perheissä kasvatettiin kanoja ja jopa sikoja, joita lahdattiin jouluksi. Meillä kinkku paistui uunissa ruistaikinan alla koko yön, ja aamulla kodin täytti tuttu tuoksu. Kun päivä hieman valkeni, lähdimme isän kanssa hakemaan valmiiksi katsottu joulukuusi läheisestä metsästä. Kotona se laitettiin jalkaan. Isä asetteli Karjalasta pelastetut sähkökynttilät oksille, ja se toi muistot menetystä kodista. Koko perhe hiljentyi kuuntelemaan, kun Turku julisti joulurauhan. Sitten hiljennyimme kuuntelemaan Sulho Rannan Viljo Kojon runoon säveltämän joululaulun Taas kaikki kauniit muistot . Isälle musiikki oli osa elämää, ja musiikista tuli veljelleni ammatti. Joulusauna oli aaton kohokohta. Ensin saunoi meidän perheemme ja sitten yläkerran väki. Yläkerrassa asui jonkin aikaa Tyyne Wideman . Hänen kaksossiskonsa oli Lydia Wideman-Lehtonen , joka kyläili sisarensa luona. Hän oli maailman vanhin olympiavoittaja, joka menehtyi viime huhtikuussa 98-vuotiaana. Me lapset odottelimme malttamattomina pukkia. Viimein ovelta kuului koputus ja joulupukki kysyi, oliko kilttejä lapsia. Ja olihan meitä. Pukille laulettiin ja pian avattiin hätäisesti paketit. Lahjoista Aaro Hongan poikakirjat ja Pekka Puupäät ovat yhä tallella kirjahyllyssämme. Äiti taikoi jouluaterian. Kynttilät valaisivat ruokapöydän, Asevelitie hiljeni, ja pitkän päivän päätteeksi talon väki uinahti onnellisesti uneen. Jouluaamuisin tien täyttivät iloiset lapset, potkukelkat, lumilapiot ja mailat, jotka isämme olivat onnistuneet tekemään pelkästä puusta ja usein täysin tyhjästä. Sukupolvetkin vaipuvat unholaan, mutta uudet tulevat. Niin meidänkin jälkeen.