Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Ajanviete Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Viisi tähteä! Kuuden Oscar-ehdokkuuden korealaiselokuvasta kasvaa vaikuttava yhteiskunnallisen epätasa-arvon vertauskuva

Kun elokuvan nimi Parasite tarkoittaa loista, niin seuraa vie väistämätön kysymys: tarkoitetaanko loismatoja vai ihmismuotoisia loiseläjiä? Kimien perhe elää katutason alapuolella sijaitsevassa ahtaassa murjussa kujalla, jonne paikalliset juopot toikkaroivat helpottamaan oloaan. Kimien perhe raataa tilapäistöissä, kuten taittelemalla laatikoita pizzalähettifirmalle. Perheen onni kääntyy, kun poika Ki-woo ( Woo-sik Choi ) saa homman varakkaassa Parkien perheessä, lukiolaistyttären yksityisenä englanninopettajana. Verraten vähäistä vilunkia käyttäen Ki-woo onnistuu soluttamaan koko perheensä rikkaaseen huusholliin töihin. Kun käy ilmi, että vauraan perheen ylivilkkaalle kuopukselle tarvitaan kuvaamataidonopettaja, niin Ki-woo äkkää hankkia "taideterapeuttina" esiintyvälle sisarelleen hyväpalkkaisen työn. Kun köyhän perheen isä ja äiti on saatu luksuselämään rikkaiden autonkuljettajaksi ja taloudenhoitajaksi, niin varsinainen tarina vasta alkaa. Loistavaa tarinan hallintaa Ohjaaja juoksuttaa elokuvaansa ihailtavan taidokkaasti kohtauksesta ja tunnelmasta toiseen. Tarina vauraaseen perheeseen ujuttautuvasta köyhästä perheestä olisi helppo pilata yksinkertaistuksilla, mutta nimenomaan sitä ohjaaja Bong Joon-ho ei tee. Hän ei muovaa varakkaista ihmisistä mitään niin tylsää kuin pahuuden ruumiillistuma tai kapitalistinen sortaja. Ei, koska tässä elokuvassa asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Ohjaaja hallitsee draaman eri ääni- ja tyylilajit niin suvereenisti, ettei ihmetytä lainkaan se, miten Parasite on kaikessa vaihtelevaisuudessaan äärimmäisen johdonmukainen teos. Ohjaaja on huolehtinut teoksensa kaikkien osatekijöiden kulkemisesta samaan suuntaan, minkä Yhdysvaltain elokuva-akatemia palkitsi kuudella Oscar-ehdokkuudella. Parasite on vähän kaikkea. Se on tapakomedia, kauhuelokuva, yhteiskuntakritiikkiä, tragedia ja viiltävää satiiria. Koko juttu voi nyrjähtää Ihmisten lisäksi elokuvan pääosassa on kaksi kotia, mahdollisimman erilaista asuntoa. Köyhien slummikodin vastakohtana Parkien asunto on muurin ympäröimällä paremman väen kukkulalla sijaitseva hieman betonibunkkeriin pusattua taidegalleriaa muistuttava koti. Parasite muuntautuu jännityselokuvaksi silloin, kun se keskittyy Kimin perheen jäsenten luovimiseen uuden paremman asemansa säilyttämiseksi. Elokuvan tarinan kaari on hienosti rakennettu. Aluksi meitä yllytetään hihkumaan riemusta sille, miten köyhät viskaavat itse itsensä suhteellisesti hyväosaisiksi. Ja sitten tapahtuu käänne, joka kyseenalaistaa kaikki asetelmat. Elokuva kertoo suoraan sen, että sympaattisuudestaan huolimatta nämä loiseläjät eivät pysty pikku silmänkääntötempuillaan vastustamaan yhteiskunnallisten rakenteiden ruhjovaa voimaa. Parasiten realismia on saada meidät tosissaan kysymään, kuka on kenenkin loinen. Vastaukset eivät ole yksinkertaisia – ja siitä vasta hieno tarina tuleekin. Korjaus 30.1.2020 kello 21.12: kuvateksti korjattu. Juttuun oli päätynyt toisen artikkelin kuvateksti.