Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Maanviljelijät kylvävät yötä päivää Pälkäneellä – Upeat ilmakuvat näyttävät, miten tilojen kevättyöt nyt etenevät

Viljelijöillä on kevään kiivain viikko takana. Vapusta alkaen ohraa on mennyt kylvöön Pirkanmaalla miljoonia kiloja, sillä yöpakkasten ja parin sadepäivän mentyä ohi pellot kuivuvat nyt nopeasti. Erikoisviljelystä, jopa maissin kasvatuksesta tunnetulla Pälkäneellä on täysi tohina miltei joka peltolohkolla. Luomuviljelijä Ilkka Simola aloitti kauran kylvön torstaina ja jatkaa siitä viherlannoitusnurmelle, varmistuttuaan Huhtioisten kylässä peltojensa sopivasta kosteudesta. Se on vasta alkua monituotantotilalla, jossa hän kasvattaa mansikkaa nimeltä korona, erittäin kestäviä talviomenalajikkeita Tampereen kauppahalliin ja jopa yrttejä euralaiselle yritykselle. Lihakarjatilaa rauniokirkon komeassa maisemassa pitävä Jussi Mikkola , 33, lähti yöpakkasiakin kestävän vehnän kylvöön jo kaksi viikkoa sitten. Hän piti raekuurojakson taukoa ja ehti ajaa kylmänherkälle ohralle ja kauralle talouskeskuksensa ympäristön valmiiksi alkuviikosta. Nyt mies käskee Valtraansa muilla lohkoilla, sillä rahtitöineen hänen on ehdittävä noin 270 hehtaarille. – Omilla noin 140 hehtaarilla on pääasiassa ohraa karjanrehuksi itselle. Sadon laatu ratkaisee, paljonko vehnää ja kauraa menee myyntiin, vai onko ohra syksyllä kannattavampaa. Maissin kylvössä muutamalle hehtaarille odotan, että takuulla on lämmintä. Se lykkää heinäkuusta eteenpäin parhaimmillaan yli 10 senttiä vuorokaudessa vartta, nelimetriseksi. Maissi menee kokonaisena säilörehuksi, eikä sitä puida, Jussi Mikkola valottaa. Mikkola muistuttaa, että märkänä ja vastaavasti kuivana vuonna satotuhoja valittaneet eivät laske kokonaisuutta. Esimerkiksi viime vuonna kuivuus heikensi jyväkokoa, mutta kuivauskustannukset jäivät hyvin pieniksi – tarjonnan laskiessa viljan kauppahintakin nousi. Mikkola toteaa, että öljyn hinta saisi pysyä syksylläkin nykyisen alhaisena, sillä on suora ja iso vaikutus kokonaistuottoihin. – Auringon paistaessa tekeminen on aina helpompaa kuin liejussa ja kuivurilla, agrologi ja kolmen lapsen isä huomauttaa. Jussi Mikkola osti Kuulialan tilan Kuulialankylästä ja nykyisin noin 200-päisen karjan isältään Antti-Jussilta , isäntä hän on kuudetta kevättä. Viljelykoneet ovat yhteiset isän veljen tilan kanssa. Työnjaossa nyt äestä pöllyyttää serkkupoika Eero Mikkola , Antti-Jussi kuskaa siemen- ja apulantatäydennykset. ”Vanha” isäntä katsoo hymy suupielessä pojan touhuja ja toteaa, että oppinut on puikkoihin jo pikkunaskalina. Traktorit ovat pauhanneet nyt pohjoista Pirkanmaata myöten, vaikka siellä kesän lämpösumma on Pälkäneen aluetta paljon heikompi. Esimerkiksi Parkanossa osa pelloista odottaa hennonvihreiden jo itujen hyökyä aurinkoon, ja Hämeenkyrössä varsinkin vettä hyvin suotavat lohkot piti kylvää jo alkuviikosta. Pälkäneellä kelpaa viljellä Pälkäne on jopa Lounais-Suomen veroinen kasvupaikka, lämpöä tasaavien Pälkäneveden ja Mallasveden välissä sekä suojaavien harjujen ansiosta. Iso osa 1500-luvun taitteessa rakennetun rauniokirkon maisemasta valtatie 12:n varressa oli järveä, kunnes vuonna 1604 ankara tulva puhkaisi Kostianvirran harjun läpi Mallasveteen. Samaa vesialuetta ollut Längelmävesi lisäsi laakeita rantapeltoja ja kadotti yhteyden Pälkäneveteen, kun Kaivannon kanava Roineeseen sortui vuonna 1830. Längelmäveden pinta putosi tuolloin kaksi metriä. Mallasselän rannassa agronomi Ilkka Simola pitelee hellästi omenatarhansa juuri puhkeavia silmuja. Pääosin vuonna 2015 istutettujen, kääpiövartettujen puiden pitäisi tänä vuonna aloittaa parhaat, 20 vuoden satokesänsä. Niitä ei ruiskuteta luomutuotannon takia tuholaisia vastaan lainkaan – toki pahimpia, kuten omenakääriäistä ja pihlajamarjakoita varten on biologisia torjunta-aineitakin. – Pidän feromoniansoja tuholaisten tarkkailua varten. Olen valinnut tämän alueen oloihin ja luomun takia mahdollisimman kestävät lajikkeet, Afroditan, Aelitan, Kangasalan Talven ja venäläisen Studentskojen, ”opiskelijan”. Seassa pölyttäjinä on muutama Pekka ja valkea kuulas. Olen ollut erittäin tyytyväinen niihin, sillä erittäin märkänä kesänäkin omenat kasvoivat täysin siloposkisina 150–200-grammaisiksi, rupea niihin ei tule, Simola kertoo. Simola on elintarvikkeeksi tarkoitetun luomukauran viljelijä tänä vuonna yli kahdeksalla hehtaarilla, mutta suunnittelee kahden omenatarhansa kasvattamista 20 aarista noin hehtaariin. Puut ovat moniosaisia: juurena on syvälle kaivautuva Antonovka, tyvellä välirunkona kääpiöivä palanen ja päällä jalolajike. Menestyneet, vain 1,5 metriin yltävät puut punoittavat syksyllä kukin yli 10 kilon sadosta. Kääpiöpuita mahtuu yli 4 000 hehtaarille. Koronamansikoita? Kyllä, Simolan vuosittain laajenevan ja hyvin vähälumitalvena harson alla selviytyneen mansikkamaan syvänpunaiset marjat ovat lajikkeeltaan koronaa, jota on viljelty Suomessa 1980-luvulta lähtien. Varsin makeassa, kartiomaiseksi kasvavassa marjassa on edelleen tallella perinteinen mansikka-aromi – jalostetuista, uusimmista lajikkeista aito maku on lähes hävinnyt. – Uusimpana olen aloittelemassa yrttituotantoa ruohosipulista, sopimustuottajana euralaiselle Nordic Herbes Oy:lle. Se haki luomutuottajia kuivattujen yrttien viljelyyn. Kauko-Itään on mahdollista myydä lähes rajattomasti kaikki puhtaat laatutuotteet, mitä saamme viljeltyä ja jalostettua. Tiloja Pirkanmaalla tuotannossa noin 4 000. Erikoisviljelyn keskittymä Pälkäneellä, lämpöä tasaavien järvien ja suojaavien harjujen ansiosta. Tuotannossa karjanrehuksi Pälkäneellä jopa maissia, tavanomaisten viljalajikkeiden lisäksi. Kylmälle herkkää maissia on kokeiltu kasvattaa myös Kangasalla. Suurimmista peltoaukeista osa entistä järvenpohjaa Pälkäneveden ja Längelmäveden pinnan laskettua 1600- ja 1800-luvulla. Polttoöljyn alhainen hinta vähentää tuotantokustannuksia, mutta viime vuoden hyvää satoa edelleen runsaasti varastoissa.