Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Jaetaanko vähät rahat yrityksille vai ihmisille?

Seuraa ajatusleikki. Ajatellaan, että pääministeri näkee tulevaisuuteen laajemmin kuin me muut. Ajatellaan, että hänen saamansa tiedot, analyysit ja luvut ovat valaistuneimpia, joita maasta löytyy. Ajatellaan, että hänellä on näkymä ensi kevään korona- ja taloustilanteeseen, eikä se ole kaunista katseltavaa. Suomen velkaantuminen on jo nyt suurta. Vielä lisävelkaan on voitu turvautua, jotta akuutin kriisin yli on päästy. On maksettu historiallisen suuria suoria tukia eri elinkeinosektoreiden yrityksille. Tilanne pahenee syksyllä, eikä helpota keväälläkään. Velkahanan on mentävä kiinni ennen pitkää. Velan antamalla tuella voidaan välttää terveellä pohjalla olevien yritysten konkurssit, mutta tuella ei voida pelastaa jo valmiiksi vaikeuksissa olevia yrityksiä. Lamaa ja työttömyyttä voidaan siirtää pidemmälle, mutta sitä ei voida kokonaan estää. Tulossa olevat laihat ajat on perusteltava, miksi näin käy ja on löydettävä taho, jota syyttää. Yrityselämän kanssa on mahdollista venyttää penniä yhdessä. Voidaan kartoittaa keinoja selvitä velkahanan sulkeutuessa kitkutellen, eikä jyrkästi pudoten. Skenaariossa yrityselämä ei tähän lähde vaan vaatii lisää tukitoimia. Pääministerin pitäessä topakkaa linjaa ryhdytään ulostuloihin. Metsäteollisuus haluaa irti yleissitovuudesta. Arvostellaan pääministerin talousosaamista ja elinkeinoelämän tuntemusta. Pääministeri muistuttaa yhteiskuntavastuusta, yritysten on huolehdittava myös ihmisestä ja ajateltava toimeentuloa. Uho jatkuu, aiotaan maksaa osingot. Jos tahtoa löytää keinoja yhdessä ei ole ja velanotto on lopetettava, on loput vähät rahat käytettävä harkiten ja kärsimystä vähentäen. Ennätykselliset tuet saaneet yritykset ovat tässä skenaariossa maksaneet osingot, irtisanoneet, lomauttaneet ja järjestäneet mielenilmauksia. Silti vaativat kuitenkin lisää tukirahoja, jotta konkurssit estetään. Perustelu rahan käyttämisestä niin, että se auttaa eniten vaikeuksissa olevia ihmisiä vaikuttaisi humaanilta. Tällöin raha ohjattaisiin ensisijaisesti ihmisten hädän lieventämiseen, esimerkiksi sosiaaliturvaan ja peruspalveluihin, eikä yrityksien tukemiseen. Edessä olisivat konkurssiaallot, työttömyys, lama ja talouden elinvoiman hyytyminen. Tästäkö on kyse elinkeinoelämän ja pääministerin nokittelussa? Liekö tämä sittenkään ajatusleikki vai onko tässä hyvä arvaus lopputuloksesta, jossa kaikki häviävät ja ovat yhdessä ahdingossa? Kuka silloin voittaa? Kirjoittaja on pormestarin erityisavustaja.