Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Ajanviete Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Entiset työntekijät Airi Mäkinen, 79, ja Tauno Saarinen, 74, palasivat Finlaysonille – Näin he muistelevat puuvillatehtaan aikoja: ”Tämä talo oli minun elämäni”

Entiset Tampereen Finlaysonin työntekijät Airi Mäkinen , 79, ja Tauno Saarinen , 74, palaavat Werstaan näyttelyssä hetkeksi työvuosiinsa tehtaassa. Mäkinen oli tehtaan pääluottamushenkilö 1980–1995. Saarinen ehti olla töissä kehruussa, pakkaamossa ja viimeistämössä 1964–1996. – Alipalkatut likat ovat nyt alipalkattuja eläkeläisiä, sanoo tehtaalaisten palkkojen puolesta taistellut Mäkinen. Näyttelyssä voi katsoa kaitafilmin tehtaalta 1950-luvulta. Esillä on myös pukukaapin ovi, johon joku on kirjannut ylös Näsijärven jäätymisen ja vapautumisen vuosina 1921–1962. Finskulaisia on ovella vastassa portinvartijan koppi 1930-luvulta. Puukoppi oli pääkonttorin kyljessä vuoteen 1984 asti. – Tämä ei ole pumpulin portinvartijoita, sanoo Saarinen portinvartijan tarinaa videolta katsoessaan. Tehtaan portinvartijoiksi päätyivät vanhemmat työntekijät, jotka eivät enää jaksaneet kovaa ruumiillista työtä. He tunsivat väkensä, ja vakituiset työntekijät pääsivät ohi ilman kyselyjä. Uusi työntekijä sai yleensä parissa päivässä oman lempinimensä. Kaikkia varaston työntekijöitä ei nimetty, mutta enemmän alueella liikkuvat pantiin merkille ja nimettiin uudestaan. Saarista sanottiin Rymy-Eetuksi väkivahvan sarjakuvahahmon mukaan. – Kai se nimi tuli, kun minulla oli piippu ja viikset, Saarinen naurahtaa. Moni pyysi lopputiliä Työntekijöiden asioita ajavaa Mäkistä kutsuttiin Ruustinnaksi. – Tämä talo oli minun elämäni, sanoo Mäkinen tehtaan entisessä lankavärjäämössä. Mäkinen nousi pääluottamushenkilöksi vuonna 1980, kun puuvillatehdasta alettiin ajaa alas. Työntekijöitä oli tuolloin vielä noin 1 300. Vanhan kehräämön purkutyöt alkoivat. Mäkisen päivät täyttyivät tulisista palkka- ja eläkeneuvotteluista. Vanhan puolen kehruusalin työntekijät olivat vihaisia, mutta moni pyysi Mäkistä puhumaan työnantajalle, että saisi jo lopputilin ja pääsisi raskaasta työstä työttömyyseläkkeelle. – Kehruussa oli kaksi naista, jotka ilmestyivät aamulla tehtaalle lopputilistä huolimatta. Minun piti jutella heille, että nyt ei enää tarvitse tulla. Eläke tulee tilille joka tapauksessa, Mäkinen kertoo. Lakanalähetystö Kun Asko osti tehtaan, Tampereelta lähti marraskuussa 1985 lakanalähetystö Helsinkiin puhumaan työpaikkojen puolesta. Keskustorilta lähti viisi bussilastillista väkeä Finlaysonilta ja Tamfeltilta. Työläiset kävelivät jonossa Hakaniemen torilta SAK:lta eduskuntatalolle. Werstaalla on kuva Saarisesta Helsingistä kyltti kaulassaan. – Olimme pirun vihaisia ja vaadimme parannuksia. Tekstasin kylttejä monta ruokatuntia. Lähetystöstä ei ollut heti muuta vaikutusta kuin se, että poliisi otti Mannerheimintiellä kiinni ja puhutteluun sähkömiehen, jolla ei ollut mitään tekemistä lähetystön järjestelyissä. Sama sähkömies joutui poliisin puhutteluun myös Tampereella. Mäkinen ja muut tehtaan työntekijät kävelivät tyhjien taskujen esiliinamarssin tehtaalta Tammelan pallokentän viereen liiton toimistolle. Esiliinojen näyttäviin tyhjiin taskuihin vaadittiin täytettä. – Porukan yhteishenki oli iso asia, Mäkinen ja Saarinen sanovat. Matalat vuokrat Tehtaalla oli melko alhainen palkkataso, mutta Saarisen mukaan myös monia etuja. Finlaysonin asuntojen vuokrat olivat edullisia. Tehtaalaiset keräsivät alkuaikoina myöhästymisistä kassaa, josta saatettiin auttaa pulaan joutunutta työtoveria. Myöhemmin se muuttui viralliseksi sairaskassaksi. Kortelahdenkadulla oli tehtaan oma poliklinikka ja työterveyslääkäri. Finlaysonilla oli oma kirkko ja aikoinaan Mamsellin koulu. Amurin puutaloissa työläisillä oli yhteiskeittiöt. Saarinen asuu nykyään Satakunnankadulla puretun Kongo-kutomon paikalla. Asuinrakennuksen kohdalla oli Saarisen muistin mukaan luomaosasto.