Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kielipoliisit köyhdyttävät kieltä, kielen kauneus on sen monipuolisuudessa, kirjoittaa sosiolingvisti

Aimo Kaján kirjoitti (AL 12.7.), että ilman kielipoliiseja suomen kieli kuihtuu entisestään. Todellisuudessa tilanne on päinvastainen: puristiset kieliasenteet ja niitä valvovat kielipoliisit köyhdyttävät kieltä. Usein ajatellaan yleiskielen edustavan oikeaa ja puhdasta kieltä, ja puhekielisyyksien olevan jotenkin viallista tai huonoa kieltä. Näin ei ole. Normitettu yleiskieli on luotu puhutun kielen eri muotojen pohjalta työkaluksi tietynlaisiin tilanteisiin, ennen kaikkea virallista, kirjoitettua tekstiä varten. Sen ei ole tarkoituskaan olla mikään jyrkkä laki, joka säätelee kaikkea kielenkäyttöämme. Kielen kauneus on sen monipuolisuudessa: murteissa ja varianteissa, jotka mahdollistavat rikkaan ja vivahteikkaan kielenkäytön eri tilanteissa. Kuten Joonas Vakkilainen kirjoituksessaan (AL 10.7.) huomautti, myös täytesanat ovat aivan tavallinen osa puhuttua kieltä. Puristisista kieliasenteista ei siis ole hyötyä, sillä niillä pyritään ulottamaan yleiskielen normeja alueille, joille niitä ei ole tarkoitettu. Niistä on oikeastaan paljon haittaa. Kun kielimuotoihin liitetään negatiivisia asenteita, saa se niiden puhujat häpeämään kieltään, mikä johtaa paitsi inhimilliseen pahoinvointiin, myös kielen köyhtymiseen. Se, että suomen murteet ovat lähenemässä yleiskieltä, on hyvin dokumentoitu ilmiö. Osin on kyse myös luokkaeroista. Kukaan ei osaa yleiskieltä luonnostaan, vaan sen sääntöjen opettelu vaatii tietoista opiskelua. Korkeammin koulutetuilla ihmisillä on keskimäärin nuo säännöt paremmin hallussa. Negatiivisia asenteita liitetään myös erityisesti sellaisiin kielipiirteisiin, jotka ovat tyypillisiä alemmissa sosioekonomisissa luokissa. Puristisissa kieliasenteissa ja kielipolisoinnissa on siis pitkälti kyse elitismistä. Ainoa muuttumaton kieli on kuollut kieli. Samoin kieli, jossa hyväksytään vain yksi ainoa normitettu muoto, on tavattoman köyhä. Suomen kieli ei siitä kärsi, jos hyväksymme sen koko monipuolisessa ja alati muuttuvassa loistossaan. Kirjoittaja on sosiolingvisti.