Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Jukola 2019 Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

”Sosiaalityöntekijä on puolustanut oikeuksiamme silloin, kun muut aikuiset ovat riidelleet keskenään”, toteavat apua saaneet nuoret

Lastensuojelun tilanteesta sekä erityisesti sosiaalityöntekijöiden rekrytointihaasteista on kirjoiteltu aktiivisesti alkuvuoden aikana. Kaupunki on selkeästi ottanut oikeita askeleita oikeaan suuntaan tilanteen helpottamiseksi. Nämä askeleet eivät kuitenkaan näytä olevan riittäviä. Me allekirjoittajat olemme ryhmä nuoria aikuisia, joilla on useiden vuosien aikana syntyneitä kokemuksia lastensuojelun avo-, sijais- ja jälkihuollosta. Ryhmässämme on kahdeksan nuorta, joiden asioita on hoitanut yli 100 lastensuojelun sosiaalityöntekijää. Osa nuorista on joutunut kokemaan jopa vuosia jatkunutta väkivaltaa vanhempansa taholta. Väkivaltaan ei oltu kyetty lastensuojelussa puuttumaan muun muassa siitä syystä, että sosiaalityöntekijä vaihtui niin usein, ettei kunnolla ehtinyt oppia perhettä tuntemaan. Tai sitten työmäärä oli niin valtava, etteivät työntekijät äärirajoilleen venytettynä olleet väkivaltaa huomanneet. Jatkuvan vaihtumisen takia sosiaalityöntekijä ei ole saanut riittävää kuvaa perheen kokonaistilanteesta eikä näin ollen ymmärtänyt yhden nuoren perheessä ollutta kriisiä. Tämän seurauksena sosiaalityöntekijä aikoi siirtää rakkaaksi tulleen, perheeseen sijoitetun pikkuveljen sijaisperheestä pois. Ryhmämme nuorista moni jakaa kokemuksen siitä, kuinka ei aina ole jaksanut rakentaa suhdetta uuteen sosiaalityöntekijään. On ollut uuvuttavaa kertoa koko elämäntarinansa alusta asti yhä uudestaan. Entä miten edes voi apua tarvitessaan ottaa yhteyttä ihmiseen, jonka nimeä ei tiedä? Onneksi meillä on paljon myös hyviä kokemuksia. Sosiaalityöntekijä on puolustanut oikeuksiamme silloin, kun muut aikuiset ovat riidelleet keskenään. On tuntunut tosi hyvältä, kun sosiaalityöntekijällä on ollut aikaa ja mahdollisuus tutustua meihin. On ollut joku, jonka kanssa on päässyt keskustelemaan tärkeistä asioista. Yleisesti ryhmässämme jaetaan useita kokemuksia siitä, että ”sossut on kyllä ollu meidän puolella, joka kerta kun on tavattu, vaikka ne onkin vaihtunu.” Tälläkin hetkellä lastensuojelun apua tarvitsevia lapsia, nuoria ja perheitä on paljon. Kummanlaisia edellä esitetyistä kokemuksista haluamme tuottaa apua tarvitseville? Meillä on hyvin tiedossa kaupungin alijäämäinen taloustilanne. Muistutamme, että ihmisoikeudet ja muut eri lakeihin perustuvat oikeudet eivät ole taloustilanteesta tai mielipiteistä riippuva kysymys. Suomessa on kattavan kansallisen laki- ja säädöspohjan lisäksi velvoittavalla tavalla voimassa Lapsen oikeuksien sopimus. Lastensuojelu, niin kuin muutkin palvelut, koostuvat ihmisistä ja nyt tarvitaan ihmisiä. Sosiaalityöntekijät esittivät omassa kirjoituksessaan (AL 17.2.) ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi. Nämä on todettu toimiviksi muualla, miksi ei myös Tampereella? Myös me allekirjoittaneet olemme mielellämme kehittämässä lastensuojelua entistä enemmän lasten, nuorten ja perheiden tarpeita vastaavaksi. Kirjoittajina ovat Onni Westlund ja Pesäpuu ry:n UP2US-hankkeen nuorten kokemusasiantuntijaryhmä