Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Uusi mitoitus koskee ainoastaan vanhusten ympärivuorokautista hoitoa – siitä voi seurata pahoja ongelmia toisaalla

Vanhusten ympärivuorokautinen hoito on Suomessa kutakuinkin puoliksi yksityisen ja julkisen sektorin hoidossa. Uuden hoitajamitoituksen tultua keväällä 2023 voimaan alalle on laskettu tarvittavan noin 4 400 hoitajaa lisää. Mistä heidät otetaan? – Sellainen riski on olemassa, että palveluntarjoajat siirtävät sinne työvoimaa kotihoidon puolelta, varoittelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) johtaja asiantuntija Sari Kehusmaa . – Sitä ei ole syytä toivoa. Kotihoitoa pitäisi päinvastoin kehittää varsinkin, kun asiakasmäärät ovat kovassa kasvussa suurten ikäluokkien vanhetessa. Koitihoidon mitoittaminen hankalaa Mitoituksen ulottaminen kotihoitoon on Sari Kehusmaan mukaan teknisesti vaikea säädettävä. Sitä on pohdittu, mutta pätevää patenttia ei ole löytynyt. – Työhön kuuluu muun muassa paljon matka-aikaa ja erimittaisia hoitoaikoja sekä toiveita esimerkiksi saman hoitajan käymisestä asiakkaan luona, Kehusmaa sanoo. Muuttujia on paljon. Siksi työn standardimainen mitoittaminen ja laadun samanaikainen ylläpitäminen on vaikea yhtälö. Filippiineillä opiskellaan suomea Entä sitten hoivahenkilöstön rekrytointi ulkomailta? Sari Kehusmaan mukaan sitä hidastavat suomalaiset ammattitaitoedellytykset ja kielitaitovaatimus. Suomen kieltä tarvitaan sekä laitoshoidossa että varsinkin kotihoidossa, jossa työntekijä on kaksin iäkkään asiakkaan kanssa. Palveluntarjoajat eivät kuitenkaan ole jääneet seuraamaan tilannetta tumput suorina. Esimerkiksi Filippiineillä toimii ainakin yksi koulutuskeskus, jossa sikäläisille sairaanhoitajille opetetaan suomea ja suomalaista tapakulttuuria vuoden mittaisilla intensiivikursseilla. Koulutukseen ja Suomeen halukkaita motivoituneita hoitajia on maassa paljon. Ollaanko kuntia taas vedättämässä? Hoitajamitoituksen rahoitus on vielä auki. Siksikin THL pitää noin kahden ja puolen vuoden siirtymäaikaa tarpeellisena. Yhtenä vaihtoehtona hallitus kaavailee säästöjä, joita syntyy, jos yksityisen terveydenhuollon sairausvakuutuskorvauksia eli Kela-korvauksia leikataan 25 miljoonalla eurolla. Yksityisen sektorin edunvalvoja Hyvinvointiala ry tiedotti aiheesta viikko sitten otsikolla, jonka mukaan kuntia vedätetään. Hyvinvointialan näkemyksen mukaan kansalaisten Kela-korvausten leikkaamisesta seuraa terveyspalvelujen kysynnän siirtymistä yksityiseltä puolelta julkiselle. Tämä puolestaan johtaa kuntien nettokustannusten kasvuun reilulla 20 miljoonalla eurolla. Se syö hallituksen kunnille myöntämän kompensaation. Sari Kehusmaa kommentoi näkemystä toteamalla, että kyse on vaikeasti ennakoitavasta käyttäytymisvaikutuksesta. Tutkimustietoa THL:lla ei aiheesta ole. – Osa asiakkaista saattaa tosiaan tässä tilanteessa todeta yksityisen liian kalliiksi ja siirtyä julkiselle puolelle. – Toisaalta yksityiset voivat asiakkaiden vähentyessä vähän laskea hintojaan. Hoitohenkilöstöstä kova pula Keskeisinä tekijöinä Sari Kehusmaa pitää hoitajien koulutusmäärien nostamista ja alan vetovoimaisuuden lisäämistä. – Koulutuksen suhteen jotain on jo tehtykin. – Vetovoimatekijänä palkka on tietenkin yksi vaikutin. Tutkimuksemme mukaan muita ovat työhön liittyvät joustot ja esimiestoiminta. Kehusmaa muistuttaa, että hoitohenkilöstön saatavuus on heikko koko maassa. Erittäin heikko se on muutenkin hiipuvilla seuduilla, siellä, missä tarve on usein suurin. Opiskelijoita kysellään töihin Porilainen Henna-Sofia Pohjola kouluttautui rakennusmaalariksi. Sillä alalla hän ei kuitenkaan lyönyt leiviksi. Töitä ei ollut. Pohjola vaihtoi pensselit hoivaan ja aloitti viime vuonna lähihoitajaopinnot. – Samalla olen töissä yksityisessä päiväkodissa, hän kertoo – Sinne kysytään tuuraushommiin lähes jatkuvasti. Myös helsinkiläinen Kamilla Lehtonen sekä porilaiset Johanna Stenroos ja Nella Agge opiskelevat lähihoitajiksi. Koko nelikko on varma, että töitä taatusti riittää. Samaa sanovat tilastot. Noin 8 000 opiskelijaa aloittaa vuosittain lähihoitajaopinnot, mutta se ei alkuunkaan riitä täyttämään työvoimavajetta varsinkaan vanhushuollossa. Lisäksi kaikki valmistuneet eivät jää alalle. Myös opiskelijoiden motiivit vaihtelevat. Johanna Stenroos esimerkiksi tuntee päihde- ja mielenterveysasiat läheisiksi, ja Nella Agge sai kipinän työharjoittelussa vammaisten palvelukodissa. Kamilla Lehtonen oli asiakkaana kuntouttavassa työtoiminnassa ja pääsi sitä kautta töihin. Se innosti myös opiskelemaan. Opinnot kestävät noin kaksi vuotta. "Hoitohenkilöstön saatavuus on heikko koko maassa. Erittäin heikko se on muutenkin hiipuvilla seuduilla, siellä, missä tarve on usein suurin." Sari Kehusmaa Lain on määrä tulla voimaan elokuussa 2020. Viimeistään huhtikuussa 2023 pitää kymmentä hoidettavaa vanhusta kohti olla vähintään seitsemän hoitajaa. Muutosta edeltävällä siirtymäajalla riittää nykyisen suosituksen mukainen viisi hoitajaa. Muissa Pohjoismaissa hoitajamäärät ovat selvästi suurempia suhteessa hoidettavien määrään. Uusi mitoitus koskee vain tehostettua palveluasumista ja pitkäaikaista laitoshoitoa. Se ei koske kotihoitoa. Uudistuksen vaatima rahoitus on vuonna 2023 arviolta 276 miljoonaa euroa. Vanhusten hoitoon tarvitaan noin 4 400 hoitajaa lisää. Mitoituspakettiin kuuluu noin 115 miljoonan euron erityismääräraha hoitajien koulutukseen. Noin 18 000 hoitajaa jää eläkkeelle seuraavien kymmenen vuoden aikana. Säännöllisen kotihoidon piirissä oli vuoden 2018 lopulla runsaat 56 000 yli 75-vuotiasta. Ympärivuorokautisessa hoidossa yli 75-vuotiaita oli runsaat 44 000.