Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Pitääkö tässä alkaa ikäväksi ihmiseksi vai voiko kiltti tyttö pärjätä työelämässä?

Miespuolinen ystäväni kertoi olevansa huolissaan pärjäämisestäni työelämässä, sillä olen aivan liian kiltti. Hän sanoi, että minun pitäisi olla itsekkäämpi edetäkseni urallani. Kiltin tytön syndroomasta on kirjoitettu paljon. Sillä tarkoitetaan usein sitä, miten kiltteydestä kehutuista tytöistä kasvaa hiljaisia puurtajia, joiden on hankala ilmaista omaa kantaansa. On tärkeää pohtia, millaisista ominaisuuksista lapsia kehutaan, sillä nämä kehut ovat tapa, jolla he aikuisina hakevat hyväksyntää ja jopa rakkautta. Toisaalta koen, että kiltteyden demonisointi tai sen liittäminen negatiivisessa mielessä naisiin työelämässä, on väärin. Heinäkuun alkupuolella psykoterapeutti Emilia Kujala aloitti sosiaalisessa mediassa "#kilttikapina" -kampanjan, jossa hän pyytää ihmisiä jakamaan omia ajatuksiaan kiltteydestä. Kampanjan aikana Kujala on kirjoittanut omista kokemuksistaan Instagramissa . "Varsinkin naisiin kohdistuu ristiriita: Pitää olla samaan aikaan maskuliininen ja feminiininen, eikä kumpaakaan liikaa tai liian vähän. On aikamoista tasapainoilua ja aistimista, miten päin olla, että kelpaa”, Kujala kirjoittaa. Kujala pohtii myös, kuinka kiltteyteen usein liittyvä tunnollisuus on harvoin toisten lasten ihannoima arvo. Tämän takia Kujalakin on koulussa peitellyt numeroitaan ja selitellyt onnistumisiaan aina ulkoisten syiden, eikä ylpeästi omien ponnistelujensa kautta. Muistan itsekin, kuinka uuttera kympin tyttö oli enemmän parjattu hikari, kuin ihailtu kanssaopiskelija. Kuitenkin vanhemmiten juuri uutteruus ja tunnollisuus ovat olleet suurimpia hyveitäni työelämässä. Niin on myös kiltteys tai miten itse koen termin, myötätunto, ryhmätyö- ja ihmisten kohtaamisen taito. Psykoterapeutti ja kolumnisti Maaret Kallio on käsitellyt reippaan tytön syndroomaa. Kuten kiltit tytöt, reippaat jäävät myös usein jalkoihin. "Vain itsenäinen ja pärjäävä puoli heistä tulee muiden silmissä tunnistetuksi. He eivät saa riittävästi hyvää ja hellää, apua ja turvaa, koska toimivat hyvin omillaankin”, Kallio kirjoittaa. On tärkeää, ettei kiltteys aja oman hyvinvoinnin ohi. Kukaan ei ole niin reipas tai kiltti, ettei joskus tarvitsisi tukea. Kuitenkin mielestäni kiltteys ja reippaus ovat voimavaroja, joita kannattaa vaalia, eikä hävetä, oli sitten mies tai nainen. Myös Kujala kirjoittaa, ettei hän usko, että kovettamalla itsensä ja olemalla ikävä pärjää yhtään sen paremmin: "Muistutan itseäni siitä, että olen kiltti ja nöyrä, mutta en nöyristele". Paremmin en voisi sitä itse kiteyttää. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.