Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Tätä etuoikeutta et ehkä ole huomannut – suomalaisia hemmotellaan roskiksilla

Ensimmäinen tunne oli turhautuneisuus. Tässä maassa tienvarret ja vesialueet ovat täynnä roskia. Ainoa jätehuolto etenkin kaupunkien ulkopuolella ovat roskakuopat, joissa jätteet poltetaan. Myrkkysavuja päätyy hengittämään koko naapurusto. Suomessa lajittelin roskani säntillisesti, pyrin kierrättämään ja halusin elää ekologisesti. Tansaniassa se tuntui mahdottomalta, koska järjestelmiä ei vain ollut. Pihapiirissämme oli sentään kompostikuoppa, mutta sekin päätyi eläinten temmellyskentäksi. Tällaisessa ympäristössä tuntui tärkeältä tehdä kaikkensa, ettei tuottaisi maahan yhtäkään ylimääräistä roskaa. Aloin esimerkiksi käyttää kestovanulappuja, mitä olin Suomessa suunnitellut jo monta vuotta. Jos näin, että joku tansanialainen heittää roskan maahan, aloin saarnata, miksi niin ei kannata toimia. Kaikki eivät ymmärtäneet, että roska ei aina maadu. Kielellä on oma osuutensa tässä sopassa. Swahiliksi karatasi tarkoittaa paperia, mutta sama sana tarkoittaa puhekielessä myös muovipussia. Hämmentyy siinä koulutetumpikin ihminen. Loputon suo, ajattelin. Sitten aloin nähdä valoa jätetunnelin päässä. Kesäkuussa Tansaniassa kiellettiin muovipussit. Ennen niitä jaettiin ilmaiseksi jokaisella kauppareissulla, ja yhtäkkiä niitä ei näkynyt enää missään. Jos muovipussin käyttämisestä jää kiinni, saa sakot. Ja mikä parasta, sääntö tuntuu toimivan! Lisäksi opin, että muovipulloja kierrätetään yllättävän tehokkaasti. Tehtaat maksavat palautetuista pulloista, joten ihmiset keräilevät niitä kaduilta. Roskiksista pullot erotetaan. Niitä myös käytetään mitä luovimmilla tavoilla uudestaan: Kasvien kasteluun, juomaveden säilyttämiseen ja jopa rakennusmateriaaliksi. Jos kaupasta ostaa korillisen lasisia limupulloja, seuraavasta korista saa alennusta palauttamalla tyhjät pullot. Ei meille tuttuja pulloautomaatteja liukuhihnoineen, mutta toimivaa kierrätystä kuitenkin. Yhtäkkiä aloin nähdä kierrätystä joka paikassa. Autonrenkaista tehtyjä tuoleja, pullonkorkkeja lautapeleissä ja lasipulloja lampunvarjostimina. Kun suuri osa väestöstä on köyhää, kaikki tavarat käytetään kekseliäästi moneen kertaan – näin se taisi olla ennen vanhaan Suomessakin. Missä siis lopulta eletään kestävästi? Tansaniassa on vielä paljon opittavaa toimivasta jätehuollosta ja ympäristöstä huolehtimisesta. Tosin yhtä lailla Suomessa asuu ihmisiä, jotka edelleen heittävät roskia luontoon. Silloin kyse ei ole tiedon puutteesta eikä olemattomasta jätehuollosta, vaan välinpitämättömyydestä. Kun tulen seuraavan kerran lomalle, lupaan nauttia jokaisesta vierailusta jätekatokseen. Lajittelu ei nimittäin ole velvollisuus, vaan etuoikeus. Kirjoittaja on Suomen Lähetysseuran tiedottaja ja Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan nimikkolähetti Tansaniassa ja Etiopiassa.